Uxbridge

 

Tänään oli huono aamu. Väsytti, eikä mikään onnistunut. Heti aamusta pääsin vaihtamaan pikkupojan lakanoita pienen yöllä sattuneen onnettumuuden jälkeen. Toiseksi, mun lonkka ei tykkää korkokengistä. Tuskallisen aamun jälkeen meinasin taas perua tämänpäiväisen tapaamisen, mutta maltoin mieleni. Kahdentoista aikaan otin Jenniferin kanssa bussin kohti Uxbridgeä, jossa tapasimme uuden tsekkiläisen au pairin Petran. Petra oli myöhässä parikymmentä minuuttia, joten kiertelimme Uxbridgen katuja ja löysimme todella ihanan karkkikaupan. Se oli pieni ja ihan täynnä karkkia! Kassojen takana oleva seinä oli täynnä suuria lasipurkkeja täynnä erilaisia irtokarkkeja. Muuten kaupasta löytyi kovia karamelleja, toffeeta, lakritsia ja mitä erilaisimpia suklaita. 

Etsimme Jenniferin kanssa jotain kivaa ruokapaikkaa, sillä Jenniferillä oli nälkä. Yksi ravintola oli kallis, toinen oli täynnä, mutta kolmas oli napakymppi. Löysimme paikan, jonka nimi oli The Three Tuns. Ravintola oli vanha ja jämähtänyt täysin 1900-luvulle. Silti se oli hyvin lämmin ja kotoisa. Ruoka oli halpaa ja kuulemma erittäin hyvää. Petran saavuttua paikalle, totesimme kaikkien pitävän tuosta ravintolasta. Ajattelimme alkaa lounastamaan siellä useamminkin halvan ruoan perässä. 

Petra oli siis uusi tuttavuus Tsekistä. Hän ei ymmärtänyt kaikkea, mitä puhuimme Jenniferin kanssa, mutta yritti kyllä kovasti. Hänen englannin aksentti oli selkeä, joten ymmärsin kyllä kaiken, mitä hän yritti sanoa. Petran kanssa meillä tuli puheeksi jääkiekko ja hän jopa tiesi Suomen voittaneen MM-kultaa viime kisoissa!

Niin ja vielä pari juttua aiheen ohitse: näin tänään haikaran! En ole ennen nähnyt sellaista. Oli ihan lystikkään näköistä lentoa! Ja toiseksi, pikkupoika pamautti koulun jälkeen kaveriaan laukulla kasvoihin ja siltä kaveri raukalta tippui sitten hammas.

Ps. Karkkikaupan kuva on otettu tältä sivulta, joten tuo kuvassa oleva kauppa ei ole tismalleen sama, missä kävimme. Mutta hyvin paljon samannäköinen se oli.