Lounaan jälkeen lähdimme taas käymään puistossa, sillä tänään ei ollut luvassa mitään ohjelmaa. Säätiedotus ennusti lämpimintä kevätpäivää tähän asti, joten aurinkolasit ja hatut otettiin mukaan. Myöskin juotavaa ja pientä syötävää lastattiin laukkuun vilttien joukkoon.
Puistossa näin kahden poliisin pyöräilevän. Pian nurmea pitkin ajoi myös poliisiauto. Puiston toisessa reunassa olevan puun sisällä paloi tuli. Joku oli sytyttänyt tulen puussa olevaan onkaloon, mutten itse ollut nähnyt ketään oleskelevan puun lähellä. Eikä ihme, sillä keskityin täysin auringonpalvontaan ja pikkupojan vahtimiseen. Pian puun ympärillä pyöri kuusi poliisia, mutta pian taas hälinä oli ohitse.
Maatessani viltillä täydessä auringonpaisteessa pystyin hyvin kuvittelemaan itseni mökille. Makoilemaan ohuiden patjojen päälle puulaiturille. Autojen kohina muuntui mielessäni aaltojen liplatukseksi. Mökkikuvitelmien jälkeen minun oli pakko soittaa isovanhemmilleni. He ovat aina hyvin ilahtuneita, kun soitan heille, sillä pidimme aiemmin todella paljon yhteyttä. Nyt olen soittanut heille vain pari kertaa täällä ollessani, sillä puhuminen on niin kallista. Eikä tietenkään mummo ja pappa omista mitään hienoja tietokoneita, saatikka Skypeä. Vain kymmenen minuutin puhelukin piristää meitä molempia. Tiedämme, että kaikki on kunnossa, vaikka välissämme on meri jos toinenkin.
 |
| Pikkurilli |
Ja jottei elämäni täällä kuulostaisi ihan ruusuilla tanssimiselta, kerrottakoon, että ystävämme mahatauti löysi tänään pikkupojan luokse.
Voi siellä on niin lämmintä ja aurinkoista! Itsehän tänään vissiin hallusinoin tänne kans tuollaisen sään ja lähdin pyöräilemään Zeppeliiniin. Menomatka meni ihan ok, mutta kun olin palaamassa takaisin, Suomen viima, harmaus, vetisyys ja törkeä tuuli pistivät vähän kapuloita rattaisiin. Voit uskoa, että olin tyytyväinen kun pääsin kotiin!
VastaaPoistaHeheh, söpö väkäsormi :PP
tpau