Finnish buns

Huh tänään ei ollut yhtään kiva aamu. Ehkä nousin juuri sillä väärällä jalalla ylös. Vaikka nukkuin ihan tavallisen pituiset yöunet olin silti väsynyt herätessä. Koulumatkan jälkeen minun piti hakea hostvanhempien vaatteita silittämöstä ja kuivapesulasta. Hostäiti oli antanut edellisenä iltana rahaa noita varten, mutta huomasin, ettei sitä ollut riittävästi. Vaatteiden noutamisen jälkeen minun piti käydä ostamassa vähän leipää, maitoa ja mausteita. Yleensä hostisä tekee ruokaostokset, mutta olen itse täydennellyt niitä tarvittaessa. Jouduin maksamaan osan ostoksista itse ja joudut illalla pyytämään rahoja takaisin hostäidiltä. Kun olin ehtinyt kaupasta ulos ja kipittänyt sateen kastellessa autolle huomasin unohtaneeni ostaa hiivaa illan leipomissessioita varten. Ei kun takaisin sateeseen.

Ihmettelin, kuinka vaikeaksi pullien leipomisen voi tehdä. Tuoretta hiivaa ei kaupasta löydy, joten kuivahiivaan ja sen määrän arvailuun on tyytyminen. Lisäksi kardemummaa myytiin vain kokonaisina, joten pääsin kuorimaan ja hienontamaan niitä käsin. En edes ollut nähnyt kokonaisia kardemumman siemeniä aiemmin, joten pieni lisäsivistys Wikipediasta ei ollut pahitteeksi. Tiesittekö, että kardemumma on maailman kolmanneksi kallein mauste sahramin ja vaniljan jälkeen?

Hain pojat koulusta ja kotiin päästyämme aloimme leipoa. Tähtäimenä oli siis supisuomalaiset korvapuustit ja lumipallopullat. Muutama tunti vierähti leipoessa, joten taikinan kohotessa valmistin ruoaksi brittiläisiä makkaroita ja ranskalaisia uunissa. Makkarat muistuttivat ulkonäöltä enemmän suomalaisia nakkeja kuin niitä makkaroita, johon suomalaisena olen tottunut. Makkarat olivat täysin raakoja ja niissä oli käytetty joitakin outoja mausteita. Ne myös maistuivat hieman oudolle, mutta kyllä ne ihan syötäviä oli. Leipomisen tuloksena oli omaan makuuni hieman liian vähän kardemummaa sisältäviä, mutta silti maistuvia pullia. Pikkupoika söi yhden kumpaakin. Eniten perheen äidin reaktio yllätti, sillä hän söi peräti neljä pullaa. Miettikää nainen, joka ei juuri koskaan syö mitään hyvää. Aika suoritus, eikös?

Illan päätteeksi pikkupoika ratkoi Muumikirjan tehtäviä ennen nukkumaanmenoa. Hän oli aivan innoissaan tehtävistä heti, kun olin kääntänyt tehtävänannon englanniksi. Molemmat väsyneet sankarit (minä ja pikkupoika) ottivat pitkän päivän jälkeen sitäkin pidemmät vaahtokylvyt.