Joskus kahdentoista jälkeen kuulin postin kolahtavan postiluukusta. Tiesin heti siellä olevan jotakin myös minulle. Siltä minusta vain tuntui. Menin katsomaan postia ja siellä oli pieni paketti! Ihana lapsuudenystäväni oli lähettänyt minulle lajitelman suomalaisia karkkeja ja ihanan pitkän kirjeen. Paketin myötä sain hieman tekemistä tylsälle pitkälle päivälle. Pakkohan se oli heti raapustaa takaisin. Ja osa karkeista katosi parempaan talteen samantien. Minä vaan rakastan tuota etanapostia! Aina yhtä piristävää.
Iltapäivällä hain pikkupojan ja hänen kaverinsa koulusta. Autossa pikkupojan kaveri testaili englannin kieltäni (ja tyhmyyttäni). "Tiedätkö, mitä sana silly tarkoittaa? Onko se ruma sana?" Ilmeisesti lopulta hän ymmärsi, että vaikken osaa englantia täydellisesti olen silti ihan täysjärkinen ihminen.
Illalliseksi tein minulle, pikkupojalle ja vanhemmalle pojalle kananmunavalkokastiketta ja pastaa. Molemmat pojista tykkäsivät todella paljon ja ottivat santsikierroksen. Voin kertoa, että minut saa aina hyvälle tuulelle kehumalla ruokiani. Jälkiruoaksi söimme Marianneja ja pojat maistoivat myös Horna Sisuja. Kuulemma oli ihan hyvän makuisia. Vanhempi poika sanoi niiden maistuvan Fisherman Friend'seille ja pikkupoika sanoin niiden olevan liian tulisia.
Loppuillan vietin pääkivussa ja pyöritellen liikaa ajatuksia päässäni. Selvästikkään tylsä päivä, pääkipu, väsyminen ja liiat ajatukset eivät ole hyvä yhdistelmä. Niinpä piristän itseäni ihanalla kuumalla kaakaolla, mansikoilla ja hyvällä jutteluseuralla. Sen jälkeen nukkumaan! Huomenna onkin vuorossa urheilua ja Watfordin festivaalit!
Kannattaa kokeilla piirtämistä jos on 'liikaa ajatuksia'. Ite joko piirrän tai teen palapelejä jos pitää saada ajatuksia kokoon. :)
VastaaPoistaTänään minun päiväni pelastui samantyylisellä postipaketilla. Olen jo viikonpäivät valittanut lakritsanhimoani (oikean lakritsan) ja miettinyt, raaskisinko tilata Brittiliikkeestä 3 punnan hintaisia pikkupusseja vai malttaisinko odottaa pakettia Suomesta. Syntymäpäivääni edeltävänä päivänä postilaatikosta kuitenkin paljastui yllätys: fazerin lakritsaa ja salmiakkia sekä ah, aakkoskarkkeja! Mikä pelastus. Oikeastaan en ole karkinpuputtaja alkuunkaan, mutta silloin kun kunnon karkkia ei ole saatavilla, iskee himo. Haribo ei vaan uppoa, en ole muovinsyöjä. :) Ja täällä rapakon puoliskolla ei ole juuri muuta tarjolla, kuin Haribon nalleja, matoja, kiekkoja ja renkaita. Blaah.
VastaaPoistaIlmeisesti nautit au-pair elämästäsi? :) Mukava lukea postauksiasi, olin nimittäin itsekin au-pairina Istanbulissa pari vuotta sitten. Tosin totesin, että jos lähtisin vielä uudestaan, tekisin pieniä muutoksia: au-pairin on hyvä asua omassa asunnossa-lapset kun eivät näe eroa työajan ja vapaa-ajan välillä.
Lisäksi haluaisin jo alussa tehdä selväksi mitkä ovat minun osani kotitöistä ja ruoanlaitosta ja miten perhe haluaa minun osallistuvan heidän perheretkilleen jne. Jotkut eivät halua, mutta eivät kehtaa sanoa jos au-pair olettaa pääsevänsä mukaan. Meidän porukassa kotityöt olivat myös aikamoinen hankaluus, perheen äiti kun oli hivenen tossun alla, eikä kehdannut minullekaan sanoa mistään mitään, ei edes kiitosta, jos olin koko päivän puunannut ja pessyt pyykkiä.--ja pedannut niiden sängyt ja muuta mikä ei tosiaan ollut vaatimuksena. Huomasin, että kaikkein fiksuinta on tehdä ihan kirjallinen sopimus jotta syntyy selkeät rajat eikä kukaan elä epävarmuudessa tai porukka ala kyräillä toisiaan. Miten teillä siellä sujuu?
Mukavaa maaliskuun loppua sinulle! Olisi muuten kiva käydä kaffella joku kerta kun junailen täältä taas Lontooseen! :)
Maria minulla on juuri sama tilanne! Suomessa en syönyt juurikaan karkkeja, mutta nyt kun niitä ei saa, tekee niitä mieli. Itsekkään en pidä tuollaisista muovisista Haribon karkeista. Hedelmäkarkit ei vain yleensä uppoa.
PoistaMinulla ei ole ollut ongelmaa asua isäntäperheen kanssa samassa asunnossa. Tietenkin minulla on oma huone ja melkein oma kylpyhuone. Onneksi tuo pikkupoika antaa minulle rauhan, jos olen omassa huoneessani, eikä hän tule sinne ilman koputusta ja lupaa. Muutenkin olen saanut paljon omaa aikaa, sillä tuo yksi lapsi on vallan helppo tapaus.
Olen usein kuullut, että au paireilta on vaadittu hirveitä määriä kotitöitä. Itse tein perheen kanssa kirjallisen sopimuksen, missä määritellään työtehtäväni. Esim. minulle ei kuulu imurointi, mutta lupauduin imuroimaan talon kahdesti, sillä perhe vaihtoi siivoojaa. En siis joudu tekemään sitä säännöllisesti. Muuten töitä on ollut juuri sopivasti, enkä joudu tekemään mitään raskaita tai ällöttäviä töitä. Oikeastaan juuri niitä, mitä au pairin töiksi oletetaan.
Minunkin pitäisi jutella isäntäperheen kanssa noista lomista. Oikestaan minulla ei ole hajuakaan, millon hostvanhemmilla on lomaa ja ovatko he lähdössä lomalle ja jos ovat, niin milloin. En myöskään tiedä olisinko tervetullut heidän mukaansa. Minulle on oikestaan ihan sama lähtisinkö mukaan vai ei. Ja juurikin tuosta syystä en ole vielä saanut aikaseksi ottaa asiaa esille.
Jooh olisi kyllä todella kiva tavata kahvittelun merkeissä! Ilmottelehan tänne päin, kun olet käymässä Lontoossa. :)