Yksinkertaisesti onnellinen

Niin ja tosiaan siitä eilisestä Pinnerin reissusta.. Vietin iltaa yhdessä ranskalaisten Gaellen ja Emman kanssa. Illan päätteeksi kotimatkalla tajusin unohtaneeni avaimet kotiin. Nolona sitten piti soitella ovikelloa hieman ennen puoltayötä kaikkien nukkuessa. Onneksi vain perheen isä heräsi siihen ja kävi päästämässä minut sisään. Miljoonien anteeksipyyntöjen jälkeen hän vakuutti kaiken olevan kunnossa. Aamulla hostäitikin totesi sen olevan ihan tavallista. Huh.

Tänään yhdentoista aikaan otin suunnaksi Lontoon. Olin sopinut suomalaisen Jasminin kanssa tapaamisen British Museumin edustalla. Ennen lähtöä tarkistin netistä tarvittavat metrolinjat. Huomasin parin tärkeän metrolinjan olevan huollossa, joten Northwood-Lontoo väli monimutkastui todella paljon. Aikaa tuohon matkaa sain kulutettua huimat 1,5 tuntia. Onneksi aika ei käynyt pitkäksi metrossa istuessa, sillä hyvä kirja piti minulle seuraa koko matkan ajan. Autossa en pysty kirjoja lukemaan ollenkaan, mutta metrossa/junassa/lentokoneessa se ei tee heikkoa.

Usean linjavaihdoksen ja pienen kävelyn jälkeen saavuin British Museumin eteen. Harmikseni huomasin, että kamerastani oli loppunut akku. Kuinka tyypillistä. Bongasimme kuitenkin Jasminin kanssa toisemme nopeasti ja pienen rupattelun jälkeen suuntasimme sisään museoon. Infotauluista tarkistelimme, mitä museo piti sisällään. Suuntasimme ensimmäiseksi katselemaan muinaista Egyptiä ja sen jälkeen vanhaa Kreikan ja Rooman historiaa. Paljon muutakin museosta löytyi, mutta nuo kolme olivat omasta mielestäni kiinnostavimmat. Emme kuitenkaan jaksaneet kiertää koko museota läpi, sillä noiden vanhojen esineiden tuijotteluun turtuu aika nopeasti. Kameralla en siis kuvia saanut, mutta pääsen teitä kiusaamaan muutamalla huonolaatuisella kännykällä otetulla kuvalla:

Norsunluusta tehtyjä rasioita

Barbien isoäiti?

Operointivälineitä

Museon jälkeen suuntasimme kaduille etsimään ruokapaikkaa. Valitsimme pienen ravintolan, jossa saimme kulutettua aikaa muutaman tunnin panineita syöden ja jutellen. Aika kului nopeasti! Jasmin on ensimmäinen suomalainen, johan tutustuin täällä. Aluksi oli jopa hieman outoa puhua suomea, sillä olen käyttänyt sitä yleensä vain tietokoneella ollessa. Ravintolasta lähtiessämme meinasimme unohtaa maksaa ruoista, mutta ilmeisesti tarjoilijakin luuli, että olimme jo maksaneet laskun. Ravintolan jälkeen lähdin taas pitkälle metroseikkailulle kohti kotia.

Northwoodiin saapuessa kävelin kotia lähinnä olevan ruokakaupan Waitrosen ohitse. Huomasin sen olevan auki ja päätin mennä etsimään jotain hyvää syötävää illaksi. Kaupassa silmiini pisti ruotsalaisen Rekordeligin siiderit, joita myytiin ruskeissa lasipulloissa. Seuraavaksi koin ilon hetken, sillä löysin tuosta lähimarketistakin Arlan laktoositonta maitoa. Maidonjuontini on siis turvattu! Kaikkein viimeiseksi löysin jotain, joka oikeasti laittoi kädet tärisemään, nimittäin Pandan aito ihanan pehmeä suomalainen lakritsi. Hyvä ettei itku päässyt siinä tilanteessa. Pinosin syliini lakritsia, kolme maitopurkkia ja Airwavesia. Kaupan jälkeen kipitin kotiin lakua mussuttaen, suomimusiikkia kuunnellen ja tippa linssissä kädet täristen. Lisäksi hostisä oli käyny täyttämässä jääkaapin kaikilla herkuilla; kreikkalaista jugurttia, hedelmiä, ihanaa leipää, hyvää ruokaa, tuoremehuja jne. Taisi tuo päivä vaan osua kerrassaan nappiin.