Punainen lanka hukassa

Huh, onpas ollut vauhdikas ja mukava viikonloppu. Kerrottavaa asiaa on löytynyt enemmän, mitä olen pystyn muistamaan. Niinpä useat hauskat tai ihanat asiat jäävät väkisinkin kertomatta. Mutta aloitetaan lauantaista.

Aamulla luin taas vaihteeksi The Timesia. Tällä kertaa silmiini osui juttu skandivanhemmista. Vaikka lehtiartikkelissa Skandinaviaan sisällytettiin vain Ruotsi ja Norja oli Tanskasta ja Suomesta myös muutama maininta. Tietenkin suomalaisten maailman paras lukutaitoisuus noteerattiin, mutta ällikällä minua löi suomen seksuaalivalistuksesta kertova lause, jonka mukaan kaikille 15-vuotiaille jaetaan koulussa kondomit. Haha. Lehdessä myös suositeltiin Muumeja, Peppi Pitkätossun ja Ronja Ryövärintyttären ohessa. Lisäksi lehtijutussa kerrottiin siitä, että Skandinaviassa pienet lapset nukkuvat yksin kärryissä ulkona jopa talvella. Enpä ole aiemmin ajatellut sen olevan mitenkään erityistä.

Puoliltapäivin lähdin kohti Lontoota tapaamaan värikästä au pair -porukkaa. Joukossamme oli minun ja suomalaisen Jasminin lisäksi au paireja Ranskasta, Venäjältä, Italiasta ja Tsekistä. Suuntasimme ensin Science Museumiin, mutta emme jaksanee olla siellä kovinkaan kauaa. Paikka oli hyvin tylsä, eikä ulkona vallinnut kesäsää houkutellut jäämään sisätiloihin. Pian lähdimme etsimään ruokakauppaa, josta saisimme ostettua syötävää piknikkiä varten. Yhden ruokakaupan löytäminen osoittautui kuitenkin erittäin haastavaksi, mutta loppujen lopuksi löysimme sen. Mukaan tarttui erilaisia leipiä, pullia ja muuta hyvää. Menimme viettämään mahtavan lämmintä ja aurinkoista päivää Kensington Gardensiin. Piknikin ohessa tarjosin kansainvälisille kavereilleni suomalaisia Sisu Horna -karkkeja. Tsekkiläinen ei pystynyt syömään sitä loppuun, italialainen tykkäsi, venäläinen suunnilleen myös ja ranskalainen ei uskaltanut edes maistaa pussissa olevan pirun kuvan vuoksi. Mahtavan sään ansiosta vietin melkein koko päivän parilla topilla ja legginseillä. Tänään huomasinkin, että ihoni oli palanut. Siis maaliskuussa!

Royal Albert Hall

Kun aurinko alkoi laskemaan ja tuuli yltymään, lähdimme etsimään ravintoloita. Joukkomme harveni, mutta se ei oikestaan haitannut, sillä isossa porukassa on hankalampi tehdä päätöksiä. Päädyimme illan aikana pariin eri baariin ja niiden lisäksi kiinalaiseen ravintolaan syömään mielettömän hyvää buffet-ateriaa. Olisin voinut viettää koko yöni siellä syöden. Illan aikana kävimme keskusteluja muun muassa juomakulttuureista. Suomalaisina hämmästelimme italialaisten tapaa juoda viiniä päivittäin ruoan kanssa. Kyllä tiesin sen jo aiemmin, mutta silti sitä voi aina hämmästellä vain lisää. Kuitenkin ehkä jopa isommin muut au pairit hämmästelivät meidän suomalaisten maidonjuontia. He saivat kunnon naurut, kun kerroimme juovamme maitoa miltein jokaisella aterialla.

Kiinalaisessa ravintolassa opetimme muille au paireille hieman suomea. Suomi kuulemma kuulosti hauskalta ja etenkin minä rakastan sinua -fraasi aiheutti muissa hyvin pitkät naurut. Illan aikana sain myös kuulla, mitä muut maat ajattelevat toisista maista. Mieleeni jäi se, että italialaisten mielestä espanjan kieli kuulostaa vain huonolta italialta. Ja myöskin se, etteivät muut maat ajattele Suomesta mitään, sillä se on vain joku pieni maa jossain kaukana. Kaikki myös ihmettelivät suomalaisten negatiivista suhtautumista tuohon jäätävän kokoiseen naapurimaahamme. Ihmetyksekseni, myös venäjältä kotoisin oleva, myöhemmin italialaistunut au pair ei löytänyt kauheasti hyviä puolia alkuperäisestä kotimaastaan. Kansainvälisen päivän jälkeen otin hyvissä ajoin metron kotiin ja siellä painuin suoraan pehkuihin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään lähdin taas - yllätys yllätys - Lontooseen. Joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina suomalainen Merimieskirkko järjestää au pair tapaamisen suomalaisille au paireille. Ennen tapaamista menin kuitenkin Jasminin ja toisen suomalaisen au pairin Iinan kanssa shoppailemaan. Mukaan tarttui pari vaatekappaletta, josta ehkä lisää huomenna. Eräässä vaatekaupassa törmäsimme sattumalta neljänteen suomalaiseen au pairiin, joka lähti sitten kanssamme kohti Merimieskirkkoa. Kirkolla meitä oli koossa miltein kymmenen au pairia ja saimme siellä aikaa kulumaan lähemmäs pari tuntia. Juttelimme ohjaajan ohjeistuksella muun muassa koti-ikävästä, luonnosta, ruoasta, saunasta ja matkailusta. Teemana tietenkin miltein kaikissa puheenaiheissa Suomi. Oli kyllä todella mukavaa jutella pitkästä aikaa ihan vapaasti suomeksi. Ei tarvinnut pohtia niin paljon. Sai vain puhua. Kuulinkin kommentin omasta "leppoisasta Oulun murteesta". Haha. Kirkolla minulle myös selvisi, että kellot on siirretty kesäaikaan. En minä sitä ollut huomannut tai tiennyt. Onneksi kännykkäni kello oli siirtynyt automaattisesti, joten olin ihan ajoissa paikalla. Oli se kuitenkin hieman huvittavaa, kun olin elänyt jo puoli päivää ilman tätä tietoa.

Merimieskirkon yhteydessä on myös pieni kauppa, joka myy suomalaisia tuotteita. Pääsiäisloman kunniaksi mukaani tarttui ihka aitoa perinteistä mämmiä, sekä ruisleipää. Merimieskirkon jälkeen lähdimme takaisin keskus-Lontooseen etsimään sopivaa ravintolaa. Jouduimme kävelemään keskustassa lyhyen ikuisuuden ja minusta tuntui, että tuona aikana olisimme voineen kävellä Lontoon päästä päähän. Ohitimme kaikki kalleimmat kaupat tai ainakin tunnetuimmat merkit, kuten D&G, Armani, Gucci jne jne. Lisäksi kävelimme Jimi Hendrixin entisen kodin ohitse. Rakennuksen seinässä oli maininta tästä, vaikka hän oli asunut kyseisessä talossa vain yhden vuoden. Silti se oli kuvan arvoinen.

Lopulta päädyimme syömään italialaiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja seura erinomaista. Harmikseni ihmisiä oli niin paljon, etten ehtinyt jutella kaikkien kanssa kunnolla. Mutta tämä tarkoittanee ainoastaan sitä, että uusia tapaamisia pitää kehitellä. Itse söin siis alkuruoaksi pienen salaatin ja pääruoaksi hyvää pastaa. Ja hinta vaivaiset £8.

Illalla lähdin taasen kohti kotia mukanani mahtavat Suomi-herkut. Heti kotiin päästyäni maistatutin mämmiä isäntäperheelläni. Kaikki sanoin pitävänsä siitä, mutta samaan lauseeseen mahtui myös sanat "quite strong". Itse pistelin herkkuja poskeen ihan mielellään. Iltapalan jälkeen hostisä toi minulle pienen yllätyksen.. Nimittäin parkkisakon! Hinta oli päätähuimaava ja taisin olla lievästi järkyttyneen näköinen, sillä hän heti sanoi maksavansa sen. Kuulemma sitä tapahtuu kaikille.. Olin todella todella häpeissäni. Olin parkkeerannut alueelle, jossa maksimi parkkiaika on kolme tuntia. Tietenkin olin käyttänyt parkkialuetta 3h10min. Kuinka tyypillistä?

Nyt pitkien jaaritteluiden jälkeen yritän tyhjentää sekasortoisen pääni. Nyt pesulle ja nukkumaan!