Pääsiäismyyjäiset ja suklaafestivaalit

Tänään olisi taas niin paljon kaikkea kerrottavaa! Ja ennen kaikkea kuvia. Herkullisia kuvia. Tuossa puolenpäivän aikaan lähdin bussilla ja metrolla kohti Lontoota. Metrotöiden vuoksi tuo matka kesti 1,5 tuntia. En ollut varautunut noihin metrotöihin, joten kiireessä tein salaattilounaan matkalle mukaan ja söin sen tyylikkäästi bussissa istuen. Tunsin itseni niin brittiläiseksi syödessäni lounasta liikkuvassa kulkuneuvossa.

Bussin ja parin eri metrolinjan jälkeen tapasin Jasminin Canada Waterin luona, josta lähdimme yhdessä etsimään Lontoon suomalaista Merimieskirkkoa. Kirkko järjesti tänä viikonloppuna pääsiäismyyjäiset. En oikeastaan ennalta tiennyt, mitä myyjäisissä olisi myytävänä. Myyjäiset paljastuivat pääasiassa suomalaisten tuotteiden myyjäisiksi. Vaikka suomalaiset karkit ja Brunbergin suukot houkuttelivat, en ostanut mitään mukaani tällä kertaa. Sen sijaan, myyjäisissä oli grilli auki ja olihan se sitten pakko päästä syömään ihka aitoa suomalaista Hiillos -makkaraa perunamuusin, sinapin ja puolukkahillon kera. Jälkiruoaksi ostin vielä todella herkullista poropiirakkaa, joka sisälsi mahtavan hyvää leipäjuustoa.

 

Merimieskirkon tankkauksen jälkeen lähdimme jälkiruoalle. Otimme pari metropysäkinväliä kohti pohjoista, jolloin saavuimme Westministerille. Lähellä jokea oli Chocolate Festival -tapahtuma. Kadulla oli parikymmentä pientä kojua, joiden pöydät olivat täynnä laadukkaita ja myös todella yllätyksellisiä suklaita. Melkein jokaisessa kojussa oli maistiaisia, joten monenmoista tuli maisteltua. Eniten mieleen jäi basilikalimesuklaa, joka oli liian oudon makuista. Myöskin irtokarkki tyylillä myyvä todella ystävällinen nainen jäi mieleen. Taisinkin maistaa kaikkia hänen myymiä suklaita. Osa festivaalien tuotteista olivat todella kalliita, mutta halvempiakin torilta löytyi. Mukaani tarttui ainoastaan pieni 20 gramman levy luomuvalkosuklaata, joka on maustettu kardemummalla. Ja tässä viimein niitä herkullisia kuvia:

Tältä kojulta maistelimme melkein kaikkia suklaita, sillä ne olivat niin erikoisia

Tältä kojulta maistelimme banaanisuklaa- ja mansikkasuklaahilloja.

Tänään sain myös päätökseen viimeisen suomenkielisen kirjan, jonka olin ottanut mukaani tänne Britanniaan. Seuraavaksi yritän lukea jotain englannin kielistä. Se kyllä vähän jännittää, sillä en ole koskaan lukenut mitään kirjaa englanniksi. Eiköhän se hyvin mene, sillä kohtuu helppoa se kuulemma on. Sain siis päätökseen Ilkka Auerin neliosaisen Lumen ja jään maa -kirjasarjan. Pidin erilaisesta fantasiasta, mutta neljännen kirjan loppu oli jotenkin outo. Ehkä en vain tajunnut sitä kunnolla. Lisäksi tänään kävin lenkillä tekemässä hieman intervalleja. Nyt todella ihanan päivän jälkeen on ihana ottaa kuuma pitkä kylpy. Edes jäätävä sää ei estänyt tämän päivän onnistumista!

Uxbridge ja kohtaus

Eilen oli tämän hetken sääennusteen mukaan viimeisiä lämpimiä päiviä nyt vähään aikaan. Siispä tuosta päivästä piti ottaa kaikki auringonvalo ja lämpö irti. Lisäksi vapaapäivä tuli kuin tilauksesta. Ensin suuntasin Petran ja Emman kanssa Uxbridgeen piknikille. Osan eväistä otin mukaan kotoa, mutta kävin myös täydentämässä sitä paikallisessa ruokakaupassa. Kuvassa näkyvän salaatin vaihdoin kuitenkin Emman kanssa, sillä kumpikaan meistä ei pitänyt omista salaateistamme.

 

Parin tunnin piknikin jälkeen otin bussin kotiin. Muutaman tunnin vain laiskottelin, luin kirjaa ja datailin. Sen jälkeen otin uudestaan bussin Uxbridgeen. Tällä kertaan menin tapaamaan suomalaista kaveriani Magea. Mage (Marianne) ja hänen hongkongilainen kaveri Kelly esitteli mulle vähän heidän yliopiston kampusta. Menimme sitten viettämään porukalla iltaa yliopiston ravintolaan. Ennen, kuin lähdin kohti bussipysäkkiä, Mage kävi näyttämässä minulle hänen kotiansa ja kämppäkavereita. Juuri, kun olimme lähdössä ravintolasta, sain taas sen jokavuotisen kohtauksen. Ihmettelinkin viime syksynä, kun kohtauksesta ei ollut kuulunut mitään. Kuitenkin kohtauksen jälkeen kävimme pikaisesti Magella ja sen jälkeen otinkin bussin kotiin.

Niin ja uteliaille ja tietämättömille lyhyt kuvaus kohtauksesta. Eli olen saanut niin sanotun kohtauksen noin 1-1,5 vuoden välein viimeisen 5-6 vuoden ajan. Siihen kuuluu järkyttävää mahakipua, huimausta, huminaa korvissa, kylmänhikeä, pyörtymistä jne. Kohtaus tulee ihan yhtäkkiä, mutta lähtee myös yhtä nopeasti. Kestoa on hankala sanoa, sillä itse olen aika tiedottomassa tilassa. 10-30 minuuttia ei varmaan kauas heitä. Kohtausten aiheuttajasta ei ole tietoa, mutta lukuisia epäilyksiä aina paniikkikohtauksista suolimutkiin olen kuullut. Ajankohdilla tai tapahtumapaikoilla ei ole ollut mitään yhteistä keskenään. Yleensä pystyn itse rauhallisena kohtauksen aikana, sillä tiedän, miten kohtaus etenee. Tällä kertaa paniikki meinasi iskeä, sillä olin keskellä outoja ihmisiä ja outoa ympäristöä. Pelottavaa.

Ja äiti, kaikki on nyt hyvin. Mage oli koko ajan vieressä.

Piirtelyä ja kukkasia

Kuvat saavat kertoa tällä kertaa tästä päivästä. Tarkennan välillä myös kuvatekstein.

Pikkupojan pyöräillessä ympyrää pihalla, minulla oli aikaa filmailla kukkasia.

Tänään sain paketin sekä Suomen perheeltäni että serkultani. Kiitos kovasti!!

Kesäfiiliksissä jälleen

Tänään oli todella ihana kesälomapäivä pääsiäislomapäivä. Lämpötila oli +20, eikä tuulta juuri nimeksikkään. Aamupäivällä menimme pikkupojan kanssa käymään Harlequinin ostoskeskuksessa, sillä eilen brittiläinen sim-korttini sanoi itsensä irti. Puhelinkaupassa myyjä ei meinannut uskoa, että vika oli sim-kortissa. Hän olisi ottanut puhelimeni korjatteille. Pienen selvityksen jälkeen hän antoi minulle uuden sim-kortin ja sain samalla pitää vanhan numeroni. Samalla reissulla kävimme pikkupojan kanssa kahvilassa. Pikkupoika otti kaakaota vaahtokarkkien ja kermavaahdon kanssa, sekä muffinssin. Itse otin soijakaakaon ja kanelikierteen. Nam.

Lounaan jälkeen lähdimme taas käymään puistossa, sillä tänään ei ollut luvassa mitään ohjelmaa. Säätiedotus ennusti lämpimintä kevätpäivää tähän asti, joten aurinkolasit ja hatut otettiin mukaan. Myöskin juotavaa ja pientä syötävää lastattiin laukkuun vilttien joukkoon.

Puistossa näin kahden poliisin pyöräilevän. Pian nurmea pitkin ajoi myös poliisiauto. Puiston toisessa reunassa olevan puun sisällä paloi tuli. Joku oli sytyttänyt tulen puussa olevaan onkaloon, mutten itse ollut nähnyt ketään oleskelevan puun lähellä. Eikä ihme, sillä keskityin täysin auringonpalvontaan ja pikkupojan vahtimiseen. Pian puun ympärillä pyöri kuusi poliisia, mutta pian taas hälinä oli ohitse.

Maatessani viltillä täydessä auringonpaisteessa pystyin hyvin kuvittelemaan itseni mökille. Makoilemaan ohuiden patjojen päälle puulaiturille. Autojen kohina muuntui mielessäni aaltojen liplatukseksi. Mökkikuvitelmien jälkeen minun oli pakko soittaa isovanhemmilleni. He ovat aina hyvin ilahtuneita, kun soitan heille, sillä pidimme aiemmin todella paljon yhteyttä. Nyt olen soittanut heille vain pari kertaa täällä ollessani, sillä puhuminen on niin kallista. Eikä tietenkään mummo ja pappa omista mitään hienoja tietokoneita, saatikka Skypeä. Vain kymmenen minuutin puhelukin piristää meitä molempia. Tiedämme, että kaikki on kunnossa, vaikka välissämme on meri jos toinenkin.

Pikkurilli

Ja jottei elämäni täällä kuulostaisi ihan ruusuilla tanssimiselta, kerrottakoon, että ystävämme mahatauti löysi tänään pikkupojan luokse.

Pikkupojan lomapäivä

Tänään 26.maaliskuuta vietimme pikkupojan ensimmäistä lomapäivää. Loman kunniaksi teimme kaikkea hauskaa aamuisten musiikkiharjoitusten jälkeen. Aamupalan ja musisointien jälkeen aloitimme hauskanpidon pelaamalla Disney Monopolia ulkona kivisellä kuistilla. Viltti vaan terassille ja pelaamaan! Monopolin jälkeen oli vuorossa Legoja ja futispöytäpeliä. Lounaan jälkeen tein maanantaihin kuuluvat silitykset ja sen jälkeen lähdimme kohti puistoa.

Puisto oli todella ihana. Kaikki lasten telineet oli tehty puusta. Inhoa muovia, joten puiset rimpuilutelineen ja muut välineet olivat todella mukava yllätys. Pitää ottaa teille kuvia puistosta joku päivä, kun siellä ei ole niin paljon muita lapsia. Vietimme puistossa aikaa yli puolitoista tuntia. Pikkupoika leikki uusien kavereidensa kanssa ja minä uppouduin kirjoittamaan kirjettä. Puoli kuuden aikaan oli jo pakko lähteä kotiin syömään. Tai oikeastaan lähdimme kotiin, koska ihoni kärähti auringossa. Sen siitä saa, kun heiluu koko päivän pelkällä t-paidalla ja shortseilla.

Lisäksi ihanan aurinkoisen päivän kruunasi todella hyvät ruoat. Lounaaksi iso salaatti ja paistettua lohta. Päivälliseksi söimme taas fajitaksia (vrt tortilloja). Lopuksi kuvia eilen ostamistani vaatteista.

River Island £25

H&M £3

Tänään bongasin myös yhden varman kevään ja kesän merkin:

Punainen lanka hukassa

Huh, onpas ollut vauhdikas ja mukava viikonloppu. Kerrottavaa asiaa on löytynyt enemmän, mitä olen pystyn muistamaan. Niinpä useat hauskat tai ihanat asiat jäävät väkisinkin kertomatta. Mutta aloitetaan lauantaista.

Aamulla luin taas vaihteeksi The Timesia. Tällä kertaa silmiini osui juttu skandivanhemmista. Vaikka lehtiartikkelissa Skandinaviaan sisällytettiin vain Ruotsi ja Norja oli Tanskasta ja Suomesta myös muutama maininta. Tietenkin suomalaisten maailman paras lukutaitoisuus noteerattiin, mutta ällikällä minua löi suomen seksuaalivalistuksesta kertova lause, jonka mukaan kaikille 15-vuotiaille jaetaan koulussa kondomit. Haha. Lehdessä myös suositeltiin Muumeja, Peppi Pitkätossun ja Ronja Ryövärintyttären ohessa. Lisäksi lehtijutussa kerrottiin siitä, että Skandinaviassa pienet lapset nukkuvat yksin kärryissä ulkona jopa talvella. Enpä ole aiemmin ajatellut sen olevan mitenkään erityistä.

Puoliltapäivin lähdin kohti Lontoota tapaamaan värikästä au pair -porukkaa. Joukossamme oli minun ja suomalaisen Jasminin lisäksi au paireja Ranskasta, Venäjältä, Italiasta ja Tsekistä. Suuntasimme ensin Science Museumiin, mutta emme jaksanee olla siellä kovinkaan kauaa. Paikka oli hyvin tylsä, eikä ulkona vallinnut kesäsää houkutellut jäämään sisätiloihin. Pian lähdimme etsimään ruokakauppaa, josta saisimme ostettua syötävää piknikkiä varten. Yhden ruokakaupan löytäminen osoittautui kuitenkin erittäin haastavaksi, mutta loppujen lopuksi löysimme sen. Mukaan tarttui erilaisia leipiä, pullia ja muuta hyvää. Menimme viettämään mahtavan lämmintä ja aurinkoista päivää Kensington Gardensiin. Piknikin ohessa tarjosin kansainvälisille kavereilleni suomalaisia Sisu Horna -karkkeja. Tsekkiläinen ei pystynyt syömään sitä loppuun, italialainen tykkäsi, venäläinen suunnilleen myös ja ranskalainen ei uskaltanut edes maistaa pussissa olevan pirun kuvan vuoksi. Mahtavan sään ansiosta vietin melkein koko päivän parilla topilla ja legginseillä. Tänään huomasinkin, että ihoni oli palanut. Siis maaliskuussa!

Royal Albert Hall

Kun aurinko alkoi laskemaan ja tuuli yltymään, lähdimme etsimään ravintoloita. Joukkomme harveni, mutta se ei oikestaan haitannut, sillä isossa porukassa on hankalampi tehdä päätöksiä. Päädyimme illan aikana pariin eri baariin ja niiden lisäksi kiinalaiseen ravintolaan syömään mielettömän hyvää buffet-ateriaa. Olisin voinut viettää koko yöni siellä syöden. Illan aikana kävimme keskusteluja muun muassa juomakulttuureista. Suomalaisina hämmästelimme italialaisten tapaa juoda viiniä päivittäin ruoan kanssa. Kyllä tiesin sen jo aiemmin, mutta silti sitä voi aina hämmästellä vain lisää. Kuitenkin ehkä jopa isommin muut au pairit hämmästelivät meidän suomalaisten maidonjuontia. He saivat kunnon naurut, kun kerroimme juovamme maitoa miltein jokaisella aterialla.

Kiinalaisessa ravintolassa opetimme muille au paireille hieman suomea. Suomi kuulemma kuulosti hauskalta ja etenkin minä rakastan sinua -fraasi aiheutti muissa hyvin pitkät naurut. Illan aikana sain myös kuulla, mitä muut maat ajattelevat toisista maista. Mieleeni jäi se, että italialaisten mielestä espanjan kieli kuulostaa vain huonolta italialta. Ja myöskin se, etteivät muut maat ajattele Suomesta mitään, sillä se on vain joku pieni maa jossain kaukana. Kaikki myös ihmettelivät suomalaisten negatiivista suhtautumista tuohon jäätävän kokoiseen naapurimaahamme. Ihmetyksekseni, myös venäjältä kotoisin oleva, myöhemmin italialaistunut au pair ei löytänyt kauheasti hyviä puolia alkuperäisestä kotimaastaan. Kansainvälisen päivän jälkeen otin hyvissä ajoin metron kotiin ja siellä painuin suoraan pehkuihin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään lähdin taas - yllätys yllätys - Lontooseen. Joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina suomalainen Merimieskirkko järjestää au pair tapaamisen suomalaisille au paireille. Ennen tapaamista menin kuitenkin Jasminin ja toisen suomalaisen au pairin Iinan kanssa shoppailemaan. Mukaan tarttui pari vaatekappaletta, josta ehkä lisää huomenna. Eräässä vaatekaupassa törmäsimme sattumalta neljänteen suomalaiseen au pairiin, joka lähti sitten kanssamme kohti Merimieskirkkoa. Kirkolla meitä oli koossa miltein kymmenen au pairia ja saimme siellä aikaa kulumaan lähemmäs pari tuntia. Juttelimme ohjaajan ohjeistuksella muun muassa koti-ikävästä, luonnosta, ruoasta, saunasta ja matkailusta. Teemana tietenkin miltein kaikissa puheenaiheissa Suomi. Oli kyllä todella mukavaa jutella pitkästä aikaa ihan vapaasti suomeksi. Ei tarvinnut pohtia niin paljon. Sai vain puhua. Kuulinkin kommentin omasta "leppoisasta Oulun murteesta". Haha. Kirkolla minulle myös selvisi, että kellot on siirretty kesäaikaan. En minä sitä ollut huomannut tai tiennyt. Onneksi kännykkäni kello oli siirtynyt automaattisesti, joten olin ihan ajoissa paikalla. Oli se kuitenkin hieman huvittavaa, kun olin elänyt jo puoli päivää ilman tätä tietoa.

Merimieskirkon yhteydessä on myös pieni kauppa, joka myy suomalaisia tuotteita. Pääsiäisloman kunniaksi mukaani tarttui ihka aitoa perinteistä mämmiä, sekä ruisleipää. Merimieskirkon jälkeen lähdimme takaisin keskus-Lontooseen etsimään sopivaa ravintolaa. Jouduimme kävelemään keskustassa lyhyen ikuisuuden ja minusta tuntui, että tuona aikana olisimme voineen kävellä Lontoon päästä päähän. Ohitimme kaikki kalleimmat kaupat tai ainakin tunnetuimmat merkit, kuten D&G, Armani, Gucci jne jne. Lisäksi kävelimme Jimi Hendrixin entisen kodin ohitse. Rakennuksen seinässä oli maininta tästä, vaikka hän oli asunut kyseisessä talossa vain yhden vuoden. Silti se oli kuvan arvoinen.

Lopulta päädyimme syömään italialaiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja seura erinomaista. Harmikseni ihmisiä oli niin paljon, etten ehtinyt jutella kaikkien kanssa kunnolla. Mutta tämä tarkoittanee ainoastaan sitä, että uusia tapaamisia pitää kehitellä. Itse söin siis alkuruoaksi pienen salaatin ja pääruoaksi hyvää pastaa. Ja hinta vaivaiset £8.

Illalla lähdin taasen kohti kotia mukanani mahtavat Suomi-herkut. Heti kotiin päästyäni maistatutin mämmiä isäntäperheelläni. Kaikki sanoin pitävänsä siitä, mutta samaan lauseeseen mahtui myös sanat "quite strong". Itse pistelin herkkuja poskeen ihan mielellään. Iltapalan jälkeen hostisä toi minulle pienen yllätyksen.. Nimittäin parkkisakon! Hinta oli päätähuimaava ja taisin olla lievästi järkyttyneen näköinen, sillä hän heti sanoi maksavansa sen. Kuulemma sitä tapahtuu kaikille.. Olin todella todella häpeissäni. Olin parkkeerannut alueelle, jossa maksimi parkkiaika on kolme tuntia. Tietenkin olin käyttänyt parkkialuetta 3h10min. Kuinka tyypillistä?

Nyt pitkien jaaritteluiden jälkeen yritän tyhjentää sekasortoisen pääni. Nyt pesulle ja nukkumaan!

Kohti pääsiäistä

Eilen kouluhakureissulla molemmat pojat (pikkupoika ja sen kaveri) olivat aivan mahdottomia. Jatkuvaa riitelyä ja huonoa käytöstä. Annoin molempien vanhemmille noottia asiasta. Eilen illalla pikkupojalla oli jälleen koulukonsertti, jota itse en ollut katsomassa. Konsertin jälkeen pikkupojan ja vanhempien saavuttua kotiin, pikkupoika tuli halaamaan ja pyytämään anteeksi. Awwww.

Kun tänään aamulla menimme hakemaan pikkupojan kaveria kotoaan, sain heiltä elämäni suurimman suklaamunan. Lisäksi paketti sisälsi kolme suklaapatukkaa. En olekkaan ennen maistanut Cadburyn suklaata, joten odotan innolla tuota suklaahetkeä! En tiedä, oliko paketti paihoittelua eilisestä vai yleensäkkin lahjana, sillä tänään on viimeinen koulupäivä. Edessä on siis kolmen viikon pääsiäisloma, joka minulla tarkoittaa kolmen viikon työleiriä. Ja sen myötä kolme viikkoa extratuloja. En valita.

Tänään yhdentoista aikaan olin kaikessa rauhassa lukemassa kirjaa ja ottamassa aurinkoa pihalla, kun sain viestin au pair -kaveriltani. Silloin tajusin olevani totaalisen myöhässä. Olimme sopineet tapaamisen viereiseen kylään klo 11. Koko aamun olin ajatellut tapaamisen olevan kello yksi, joten vauhdilla vaatteiden vaihdon jälkeen lähdin kipittämään kohti metropysäkkiä. Vaikka olin myöhässä miltein tunnin, ehdimme hyvin nauttia kesäisen tuntuisesta kevätpäivästä (yli 20 astetta lämmintä!!) ihanassa puistossa. Siellä oli oikeastaan useampikin järvi ja paljon erilaisia kävelyreittejä. Lisäksi liikenteen melu ei kuulunut sinne hirvittävän hyvin. Englannissa kun et voi päästä pakoon liikenteen melua minnekkään. Haluan tuonne puistoon kyllä useamminkin!

Puistoilun jälkeen palasin kotiin skypettämään ja pesemään pyykkiä. Kävin myös hakemassa pojat koulusta ja viimeisen koulupäivän kunniaksi kaikki oppilaat olivat saaneet koulusta hillittömän isot Maltesers -suklaamunat ja pari pikkupussia Maltesers -karkkeja. Niinpä meidän oli pakko pitää pikkupojan kanssa suklaapartyt heti päivällisen jälkeen. Voin kertoa, etteivät täkäläiset suklaat voittaneet suomalaista Fazeria, taikka naapurimaamme Ruotsin Marabouta.

Tajutonta, että taas on se perjantai. Takana on todella mukava päivä, vaikka vähän mokailinkin aikataulujen kanssa. Kaiken kruunasi pitkä kirje hyvältä ystävältäni. Huomista ja sunnuntaita odotan jo innolla, sillä tulen viettämään ne Lontoossa hyvässä seurassa. Tiedossa on paljon tekemistä, piknikkejä, hyvää säätä ja ihania ihmisiä.