Matkan varrella

Mitäs mitäs mitäs.. Tänään päivä alkoi kiire kiire -tunnelmalla. Tehtävää oli paljon, mutta aikaa kuitenkin ihan tarpeeksi. Aamun hösellettyäni ja pojan vietyä kouluun osasin hieman rauhoittua. Päätin kerrankin pysähtyä koulumatkan varrelle ja ottaa teille muutaman kuvan.

Koulumatkan varrella sijaitsee siis entinen yliopisto. Sen nykyisestä käyttötarkoituksesta minulla ei ollut mitään hajua ennen tätä päivää. Kävelin rakennusten edestulla menevällä tiellä ja pysähdyin portin kohdalle ottamaan kuvaa. Portin luona olevasta vartiokopista käveli mies luokseni. Kyselin häneltä hieman rakennuksista. Mies kertoi niiden olevan entinen yliopisto, jossa kaikki oppilaat olivat ulkomaalaisia. Yliopisto oli lopetettu 25 vuotta sitten ja nykyään se toimii asuinrakennuksena sekä toimistotilona. Miehen mukaan siellä asuu kaikkia rikkaita ja kuuluisia ihmisiä mm. jalkapalloilijoita, rugbypelaajia ja bisnesmiehiä. En kyllä epäilisi yhtään. Sen verran hienot puitteet siellä oli.

Yritin saada mahdollisimman selviä ja hienoja kuvia, mutta aina joku puu tai puska oli edessä. Enkä edes harkinnut ylittäväni tienreunalla kulkevaa aitaa. Kävellessäni ja ihmetellessäni rakennuksia, joku mies pysähtyi autolla viereeni ja kyseli opastusta. Miehen aksentti oli niin kummallinen, etten osaa sanoa, mitä se edes oli. En tajunnut juuri yhtään sanaa ja meinasin vain purskahtaa nauruun. Hän jatkoi matkaa ilman lisäohjeita.

Saavuin kotiin postin kautta. Kotona huomasin ranskalaisen kaverini Emman vaihtaneen saliaikamme tunnilla aikaisemmaksi, joten lähdin samantien kohti Watfordia. Pikaisen ostosreissun jälkeen tapasin Emman salin edessä. Urheilimme noin tunnin, jonka jälkeen venyttelyt ja kotiin. Voin kertoa, että juoksumatolla ei kannata juosta liian kauan ilman kenkiä (=sisko rakas, toisitko minulle myös sisäpelikenkäni Suomesta?).

Kotona juttelin hieman lisää uuden siivoojamme kanssa, joka aloitti työnsä tänään. Hän on kotoisin Romaniasta ja puhuu hieman huonoa englantia. Onneksi hän vaikutti ihan mukavalta, sillä hän tulee viettämään täällä tiistaipäivät.

Iltapäivä olikin pelkkää ajelua. Ensin poika kotiin koulusta ja sitten nopea syöminen ja pikkupojan vaatteiden vaihtaminen. Tämän jälkeen takaisin autoon ja  kohti pikkupojan kaverin kotia ja  koulua. Heillä on sekä tänään tiistaina että parin päivän päästä torstaina konsertti koulussa. Konsertti oli todella erilainen, mihin olen Suomen kouluissa tottunut. Se oli vähän enemmän viihteellisempi ja muutenkin korkeatasoisempi. Pidin etenkin orkesterista, pienestä pojasta, joka soitti saksofonilla soolon, sekä kuorosta, joka lauloin Beatlesin Let it be -laulun. Konsertin jälkeen taas kotiin kaverin kodin kautta. Pikkupoika pesulle ja nukkumaan.

Ja lopuksi kertokaas minulle, ovatko näiden kuvien koot paremmat kuin aikaisempien. Omalla näytöllä nuo kuvat näyttävät nyt todella suurilta, mutta luulen teillä olevan suurempi näyttö, minun miniläppärin näyttöön verrattuna. Lisäksi levensin koko blogia hieman. Parempi vai huonompi?