Uusi tuttavuus ja puistoilua

Tänään aamuni alkoi harmaassa perinteisessä Brittiläisessä säässä. Pikkupoika sai tehtyä aamutoimet nopeasti ja hirveästä ruuhkasta huolimatta saavuille koululle 20 minuuttia liian aikaisin. Niinpä istuimme hetken autossa ja kuuntelimme radioita.

Kouluajon jälkeen lähdin Northwoodin kahvilaan tapaamaan saksalaista Katharinea. Hän oli todella mukava ja tuli hyvin toimeen kanssani. Englannin kielemme ovat suunnilleen samalla tasolla tai ehkä hän puhuu jopa parempaa englantia kuin minä. Kahvilan jälkeen kävimme Waitrose -ruokakaupassa ostamassa keksejä ja jatkoimme matkaa sandwich -liikkeeseen lounaalle. Tämän jälkeen haimme auton ja lähdimme ajamaan pikkupojan koulureitin varrella olevaan puistoon. Puisto oli paljon suurempi kuin luulin. Se osoittautui ihan mukavaksi paikaksi. Odotan jo innolla kesää ja lämpimiä säitä, jolloin pääsen piknikille sinne.

Puistossa oli oja tai pieni joki, joka oli hyvin likainen. Istuimme sen lähellä olevalle penkille. Pian huomasimme vastarannalla olevan lintujen ja sorsien lisäksi oravia, hiiriä ja rottia. Oravat menee, mutta mielummin olisin ollut näkemättä hiiriä ja rottia... Joka päivä huomaan ihmetteleväni täkäläisiä puita. Ne ovat niin erilaisia kuin Suomen koivut, männyt ja kuuset. Olen huomannut kaipaavani Suomen puita. Ne eivät näytä läheskään yhtä likaisilta kuin täällä kasvavat puut.

 Näytin myös Katharinalle pikkupojan koulun lähellä olevan maatilapaikan, jonne pysähdyimme juomaan appelsiinimehua ja limsaa.

Tämän jälkeen haimme pojat koulusta ja jatkoimme matkaa kotiin. Jätin Katharinan kotiinsa ja menimme pikkupojan kanssa kotiin syömään päivällistä. Työpäiväni päätteeksi vein pikkupojan taekwondoon. Huomenna onkin sitten vähän rauhallisempi päivä, joten lähden lenkkeilemään, jos sää sen sallii.

Ps. Bongasin tänään kesän tuoksun! Vasta-ajettu nurmikko... ah.

Piristystä maanantaihin

Kävelin kasvimaalla kahden ystäväni kanssa. Yritimme löytää mahdollisimman korkeita porkkanan lehtiä, sillä se osoitti kaikista suurimmat porkkanat. Kukin nappasi syliinsä pari multaista porkkanaa, jotka eivät olleet ehtineet kasvaa edes maksimipituuteensa. Ensin porkkanat puhdistettiin porkkanan lehdillä. Sen jälkeen nurmikolla. Ja lopuksi viimeiset mullat saatettiin pyyhkäistä omaan t-paitaan. Sen jälkeen mussutettiin iloisena vieläkin multaisia porkkanoita, mutta silti ne olivat vain aivan ihania.

Tänään oli tylsä maanantaipäivä, joka on kaikista päivistä kiireisin ja työntäyteisin. Siispä piristän itseäni kirjoittamalla teille muutaman hauskan asian.

Maitomies tuo meille kolmesti viikossa lasipulloja ja hakee samalla vanhat lasipullot pois. Pari niistä sisältää maitoa ja loput tuoretta appelsiinimehua. Pullot ovat mielestäni tosi suloisia. Ja muutenkin vanha Brittiläinen tapa on mielestäni kiva. Maitomiehen maitojen lisäksi meille ostetaan maitoa kaupasta. Siellä niitä myydään muovitonkissa. Mielenkiintoista.

Tänään muistui mieleeni autokouluopettajani kertoma asia. Britanniassa on kuulemma ongelmana viemärikansien varastaminen. Kun ajaa autolla, voi huonolla tuurilla yksi rengas pudota avonaiseen viemäriin. Ihmettelin, että mitä järkeä siinä on. Opettaja kertoi niistä saatavan rahaa. Toinen varastamisen arvoinen tavara on kuulemma liikennemerkit. Niitä on ilmeisesti alettu vaihtamaan muovisiin jossakin päin Britanniaa.

Englantilaiset autokuskit ovat huomattavasti kohteliaampia kuin suomalaiset. Yleensä aina joku auto pysähtyy antamaan tietä risteyksessä. Myös ihmiset välkäyttävät valoja, jos odottavat omaa vuoroaan ahtaalla kadulla. Kuskit myös muistuttelevat toisiaan pimeistä valoista valomerkeillä. Tosin kaiken tämän jälkeen olen huomannu, että kaikki kuskit ajavat reipasta ylinopeutta. Aina. Enkä itsekkään kehtaa jäädä tukokseksi, sillä tiet ruuhkaantuvat helposti.

Sunnuntai

Tänään aamupäivällä pelasin pikkupojan kanssa Monopolia ja valmistauduin lähtemään Lontooseen. Hostäiti kävi viemässä minut metroasemalle, josta kulkeuduin Westfieldin ostoskeskukseen. Siellä tapasin kaksi ruotsalaista au pairia. Aloitimme kahvittelemalla Starbuckissa, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään kauppoja. Oikeastaan en hirveästi pitänyt noiden kahden au pairin seurasta, jos totta puhutaan. Tunsin itseni vähän ulkopuoliseksi eikä yhteisiä asioita meinannut löytyä millään. Ajatukseni kulkeutuivat väkisinkin lauantaihin, jolloin vietin todella mukavan päivän kahden ransakalaisen au pairin kanssa. Mutta niinhän se vain on, ettei kaikkien kanssa voi tulla toimeen.

Westfieldin ostoskeskus on vain muutaman vuoden vanha. Rakennus on järjettömän suuri ja kauppoja oli varmasti satoja. Liikkeitä oli ihan laidasta laitaan, Dioresta H&M:ään. Katto oli tehty aaltomaiseksi lasia käyttäen ja muutenkin koko keskus oli vaalea, avoin ja moderni. Loppujen lopuksi, pidän enemmän Harlequinin ostoskeskuksesta. Se on vain jotenkin kotoisampi.

Kävelin BBC:n Television Centren ohi, joka käsitti ison rykelmän rakennuksia

Samaa tekstiä voisi soveltaa Oulun 70-luvulla rakennettuihin betonikuutioihin?

Parin tunnin jälkeen minun "piti lähtä syömään", joten lähdin metrolla kohti Northwoodia. Kotona minua odotti halipulaa kärsivä pikkupoika. On ollut tosi ihana huomata, ettei pikkupoika ujostele ollenkaan ja muutenkin hän tulee todella hyvin toimeen kanssani. Odotan jo innolla huomista työpäivää. Toivottavasti selviän kaikesta ilman muiden apuja! Tämä on siis ensimmäinen työpäiväni ilman nannyn vinkkejä ja apuja. Eniten huolettaa aikataulu, sillä maanantaisin pikkupojalla on pianotunti suoraan koulun jälkeen. Taidan ajaa aamulla oikotietä takaisin kotiin, jotta osaan käyttää sitä myös ruuhkassa ja kiireessä.

Illalla meillä oli yhteinen sunnuntailounas, joka oli todella herkullista. Pöydästä löytyi myös lättyjen makuisia uunissa paistettuja kohonneita ohukaisia, joita he söivät muun ruoan kanssa. Eilen lounaalla pöydästä löytyi myös kulhollinen sipsejä, jotka oli maustettu brittiläisittäin etikalla. Mukava aina välillä huomata näitä erilaisuuksia suomalaisiin tapoihin ja makutottumuksiin verrattuna.

Jälleen ranskalaisia

Tänään tapasin kaksi ranskalaista au pairia Emman ja Gaellen naapurikaupungissa Pinnerissä. Pinnerissä sijaitsee myös pikkupojan Tennis Clubi, joten ennen tapaamista kävin vielä opettelemassa reittiä tenniskentille, jonka jälkeen suuntasin auton nokan kohti Pinnerin keskustaa. Tapasin tytöt metroasemalla, josta jatkoimme matkaa Starbucksiin kahville. Kahvilassa vierähti noin kolme ja puoli tuntia aivan hirvittävän nopeasti. Ehdimme jutella muun muassa isäntäperheistä, matkustelusta, politiikasta ja historiasta. Teimme jo suunnitelmia pienistä autoreissuista ja leffa- ja ruokailloista. Viihdyin tyttöjen kanssa todella hyvin ja odotan näkeväni heitä taas!

Molemmat tytöt käyvät kielikoulua Pinnerissä. He näyttivät minulle kielikoulun paikan ja kävimme hakemassa muutaman esitteen minulle. Tänä iltana aionkin ottaa selvää tuosta koulusta, sillä pääsiäisen jälkeen alkaa uusi lukukausi ja kaikissa kielikouluissa alkaa uudet kurssit. Kielikoulun johtaja oli paikalla, kun kävimme pistäytymässä siellä ja hän heti totesi, etten näyttänyt ranskalaiselta. Kuullessaan olevani kotoisin suomesta, hän kyseli asunko Turussa. Jos oikein ymmärsin niin hänen ex-vaimonsa oli kotoisin Turusta hah.

Viiden aikaan ajoin takaisin kotiin. Syömisen jälkeen pelasin lautapelejä pikkupojan kanssa. Disney Monopolin voitti pikkupoika, sillä hän sai ajettua minut hyvin nopeasti vararikkoon. Pelien jälkeen poika hampaitten pesulle, kylpyyn ja sänkyyn lukemaan. Vanhemmat lähtimät syömään ulos, joten tämän illan tienaan hieman extraa huolehtimalla pojasta, mikä ei ole kyllä ollenkaan vaivalloista hänen nukkuessa! Huomenna otankin suunnaksi Lontoon ja toivottavasti saan otettua muutaman kuvan teille näytettäväksi. Tänään ajoin yhden todella sievän talon ohi, josta minun täytyy myöhemmin ottaa kuva teille.

Tälläisen ihanan päivän päätteeksi olen niin tyytyväinen, että tulin tänne. Onneksi välillä on vähän huonompiakin päiviä, jolloin tälläiset mukavat päivät vain korostuvat paremmin. Illan kruunaa netissä odottava viimeinen Putouksen jakso. Harmikseni tiedän jo tuloksen, mutteihan se tee sketseistä yhtään sen huonompia?

Muutos arkeen

No niin nyt on kuvat saatu isommaksi toisen Annikan vinkistä ja toisen Annikan neuvoilla. Kiitosta!

Päivällä sen jälkeen, kun veimme pojat kouluun kävimme jälleen Harlequinin ostoskeskuksessa. Sain vaihdettua uudet housut koon pienempään ja mukaan tarttui myös uusi kauan kaivattu laukku vanhan Bjorn Borgin tilalle hintaan 8£. Kuvamateriaalia:

 

   

Tänään oli nannyn viimeinen työpäivä tässä perheessä. Yritimme miettiä, olenko saanut kaiken tarpeellisen tiedon ja olenko nähnyt kaikki tarvittavat paikat. Päivän mittaan täydensimme tietämystäni pienillä asioilla aina kun sellainen vielä juolahti mieleen. Pikkupoikaan nannyn (ja myös perheen siivoojan) lähteminen on vaikuttanut aika paljon. Poika on sairastellut koko viikon, vaikka yleensä hän ei kuulemma ole sairas. Myöskin koulukäytös on ollut huolimatonta saapumisestani lähtien. Viimeisten halauksien antaminen ennen nannyn lähtöä oli pikkuiselle kova paikka.

Tietenkin itseäni harmitti paljon nannyn lähteminen Australiaan asti kolmeksi viikoksi, sillä hän oli ainut henkilö, kenen kanssa olen jutellut usein ja kunnolla täällä Englannissa ollessani. Onneksi olen sopinut näkeväni monia au paireja ja muita Englannissa asuvia suomalaisia, joten eiköhän yksinoloa saa karsittua heidän avullaan pois. Sovimme nannyn kanssa, että pidämme yhteyttä sitten, kun hän tulee takaisin Englantiin.

Tänä iltana minulla oli tarkoitus mennä ulos Jenniferin (ranskalainen au pair, jonka tapasin tiistaina) kanssa. Puolentoistatunnin odotuksen jälkeen hän lähetti viestiä, ettei pääsekkään tulemaan. Kyllähän tuollainen aina harmittaa, sillä olisin voinut lähteä käymään lenkillä tai muuta sellaista. Nyt otan vain pitkän kuuman kylvyn ja luen hyvää kirjaa. Huomenna pääsen tapaamaan lisää au paireja!

Shoppailua

Huh en millään meinannut saada aloitettua tätä kirjoittamista, sillä sähköpostini oli täynnä viestejä. Olin saanu sähköpostia viideltä eri henkilöltä. Osa oli suomalaisia opiskelijoita Lontoossa, osa oli suomalaisia au paireja ja loput ulkomaalaisia au paireja. Jej tiistaiksi on taas sovittu yksi tapaaminen saksalaisen au pairin kanssa! Eilen sain myös kuulla, että suomalaiset au pairit kokoontuvat jokaisen kuukauden viimeisenä sunnuntaina Lontoossa. Harmikseni joudun jättämään tämän kuukauden väliin, sillä sovin jo tapaamisen ruotsalaisen au pairin kanssa. (Tunnen itseni jo tosi kansainväliseksi ihmiseksi!)

Tämä päivä meni tosi nopeasti ohi, sillä sää oli aivan ihana ja tekemistä riitti. Pikkupojan ollessa koulussa, kävimme nannyn kanssa shoppailemassa Watfordin ostoskeskuksessa. Mukaani tarttui BaBylissin suoristusrauta (oikea hinta 50£, nyt 25£), harmaa kynsilakka (oikea hinta 7£, nyt 2£), turkoosit housut, jotka käyn vaihtamassa koon pienempään huomenna ja lisäksi pientä tilpehööriä. Shoppailun jälkeen söin kotona lounaan ja menin lukemaan kirjaa terassille. Meinasin paahtua farkkuihin ja paitaan ja sokaistua, sillä aurinko paistoin jo niin lämpimästi ja kirkkaasti.

Ennen, kuin haimme pojat koulusta, nanny näytti minulle koulun lähellä sijaitsevan maatilan ja sen yhteydessä olevat pikkuiset kaupat. Kaupoissa myytiin maatilan tuotteita lihoista vihanniksiin, mutta kaupoista löytyi myös paljon muutakin. Maatilalla oli myös pieni kahvila, jossa voisi pistäytyä, jos ei ole muuta tekemistä ennen pikkupojan koulun loppumista. Hyvän sään vuoksi nappasin muutaman kuvan maisemista. Osa on otettu maatilalta, mutta jotkut kuvat ovat myös pikkupojan koululta. Yksityiskoulu kun omistaa hurjan määrän maata erilaisia pelikenttiä varten.

Pöllöjä

Tänään sain postista kirjeen, joka sisälsi Northwoodin asukaskortin. Sillä kortilla parkkeeraaminen on paljon halvempaa kuin parkkeeraaminen ei-asukkaille. Sillä saa myös joitakin alennuksia kaupoista, mutta kuulemma ne ovat aika merkityksettömiä. Tuon kortin lisäksi, minulla on kortti paikalliseen kirjastoon ja tietty matkailukortti eli Oystercard, joka käy sekä metroihin ja juniin että busseihin.

Tänään hostäidin työporukka oli koko päivän meillä talossa, joten pysyimme nannyn kanssa ulkona mahdollisemman paljon. Sillä aikaa, kun pikkupoika oli koulussa, kävimme vähän shoppailemassa. Löysin itselleni useita korvakoruja, sillä jostain syystä jouduin jättämään kaikki pikkusiskon korvakorut Suomeen.. Ostin kolmien erikokoisten "helmikorvakorujen" -setin, sekä yhdet pöllökorvakorut ja yhden pöllökäsikorun. Onneksi kaupassa sattui olemaan ota 3 maksa 2 -tarjous. Shoppailun jälkeen haimme juotavaa Starbucksista. Itse maistoin soijamaitoon tehtyä kaakaota, joka oli todella hyvää. Tämän lisäksi kävimme syömässä ison Costcon (vrt. Prismat Suomessa) yhteydessä jotain ihmeellistä kanaa, joka oli leivottu rullan sisälle ja salaattia.

Iltapäivällä haimme pikkupojan ja hänen kaverin koulusta. Olen ylpeä itsestäni, sillä muistin koulureitin jo ulkoa! Kotona pojalle ruokaa, pianoläksyjen harjoittelua, ammeeseen, iltarutiinit ja nukkumaan. Hostvanhemmat ovat syömässä nyt illalla, joten tämä ja huominen ilta kuluu minulla lapsenvahtina. Eipä se paljon datailua hidasta!

Ps. Tänään oli hirveä sää. Järkyttävän kylmä ja koste tuuli ja ajoittaista tihkusadetta. Eli juuri sitä aitoa Britannian säätä.

Kahvittelua

Oikeastaan arki alkoi vasta tänään, sillä poika oli eilen pois koulusta flunssan ja lievän kuumeen vuoksi. Eilen ei siis tapahtunut juurikaan mitään ihmeellistä. Perus ruoanlaittoa, pyykkienpesua ja pientä siivoilua. Pyrin tekemään maanantaina mahdollisemman paljon kotiaskareita, jolloin loppuviikolla niitä ei pitäisi olla niin paljon. Eilen flnssasta huolimatta poika meni äidin käskystä pianotunnille, mitä itse vierastin aika paljon.

Tänään heräsin aikasin, sillä poika oli jo tapeeksi terve menemään kouluun. Herätin pojan ja autoin aamuvalmisteluissa. Nannyn tultua talolle lähdimme kouluun. Nanny ajoi vielä tuon matkan, sillä en ole ehtiny ajaa ollenkaan tuolla perheen autolla, joten totuttelen siihen ennen, kuin otan lapsia kyytiini.

Koulun jälkeen lähdin autolla(!) tapaamaan ranskalaista Jennifer -au pairia , joka asuu samassa kaupungissa. Juttelimme miltein kaksi tuntia kahvilassa. Vaikka hän on minua muutaman vuoden vanhempi, osasin silti puhua paremmin englantia kuin hän. Kuitenkin ymmärsimme hyvin toisiamme. Jennifer huolehtii kolmesta pojasta, jotka kuulemma ovat kunnon riiviöitä. Kuulosti siltä, ettei hän oikein tiennyt, mitä tehdä niiden kanssa. Isäntäperheen vanhemmat olivat kuulemma todella mukavia, joten hän aikoo pysyä tuossa perheessä. Hän kertoi tavanneensa jo kaksi muuta ranskalaista au pairia, jotka molemmat ovat vaihtaneet perhettä mm. liian suuren työmäärän vuoksi. Toivottavasti minulle ei ilmene mitään ongelmia oman isäntäperheeni kanssa, jotta voin pysyä samassa perheessä koko ajan. Kahvittelun jälkeen lähdin kotiin tekemään lounasta ja sovimme Jenniferin kanssa näkevämme uudestaan. Odotan jo nyt innolla viikonloppua, kun nään muitakin au paireja ja pääsen shoppailemaan heidän kanssaan! Yleensä en välitä hirveästi shoppailemisesta, mutta tarpeeseen ostettavia vaatteita ja esineitä on mukava etsiä hyvässä seurassa.

Lounaan jälkeen soittelin koti-Suomeen mummolleni, sillä häneen ja pappaan en voi pitää yhteyttä muuten, kuin puhelimitse. 20 minuutin puhelu tulee maksamaan yli 8 euroa, mutta oli se sen arvoista! Isovanhemmilleni lähtöni oli aika kova paikka, mutta kuulumisien vaihtaminen varmasti ilahduttaa heitäkin paljon.

Iltapäivällä kävimme nannyn kanssa pyörähtämässä ostoskeskuksessa ja sen jälkeen lähdimme hakemaan pikkupojan ja hänen kaverinsa koulusta. Pikkupoikaa selvästi pelotti olla minun kyydissä, mutta ajo meni ihan hyvin. Koulun ja päivällisen jälkeen söimme lättyjä (pancakes), koska tänään on Pancakes day. Ihan uusi tuttavuus minulle. Illalla poika taekwondoon ja sen jälkeen alkoikin minun freetime.

Ps. Olisin mielellään vaihtanut Pancakes dayn Laskiaiseen ja lisäksi torstaiksi on luvattu +16 astetta! Kevät on jo täällä!

Puistoturnee

Eilen lauantaina minulla oli ajo-opetuksen viimeinen ajokerta. Pimeäajo oli mukava ja helppo, sillä rakastan pimeällä ajamista. Se on niin paljon rauhallisempaa ja rauhoittavampaa kuin valoisalla ajaminen. Huomenna mun ajopaperit laitetaan eteenpäin ilmeisesti vakuutusyhtiölle, joten pääsen vasta tiistaina ajamaan itsekseen. Lauantaina ei oikestaan muuta merkittävää tapahtunutkaan. Katsoin pari tuntia pikkupojan perään ja uppouduin ihanaan Ilkka Auerin Varjoissa vaeltaja -kirjaan.

Tänään lähdin puolenpäivän jälkeen metrolla aurinkoiseen Lontooseen. Metroja olen ennenkin käyttänyt, mutten kertaakaan yksin. Metro oli kyllä hirvittävän yksinkertainen ja helppo käyttää. Heti metroon päästyäni mieleeni ponnahti taas tämä Lontoon kansainvälisyys. Yhteen metrovaunuun mahtui kaikenlaiset kansalaisuudet ympäri maailmaa. Myös huomiotani herätti pukeutuminen, joka oli paljon huolitellumpaa ja mielikuvituksellisempaa kuin Suomessa. Baker Streetin kohdalla hyppäsin pois metron kyydistä, josta lähdin kävelemään kohti Hyde Parkia ja Kensington Gardensia. Puistot olivat valtavia ja minulla kesti noin 1,5 tuntia kävellä niiden läpi. Tietenkin välilillä pysähdyin ihmettelemään maisemia ja ihmisiä. Puistoissa ihmiset rullaluistelivat, rullalautailivat ja pyöräilivät paljon, sillä muualla niiden harrastaminen on miltein mahdotonta tilkkutäkkiteiden takia. Mutta seuraavaksi kuvat saavat puhua maisemoiden puolesta:

Kuvauskohteena piikit

Hockeytä Englantilaisittain

Loppukevennyksenä kerron yhdestä rullaluistelijasta, josta en ehtinyt kuvaa napata, sillä aikani kului yksinkertaisesti ihmettelemiseen. Joku mies tuli vastaan vain kahdella rullalla. Hänellä oli jaloissaan tavallisen kengät ja hän seisoin niillä rullien päällä. Siis yksi rulla per jalka. Niillä hän pääsi eteenpäin liikuttelemalla jalkoja. Puistossa näkyi muitakin outoja rullaluistelijoita, mutta tuo vei kyllä voiton kaikista! Huomenna alkaa vihdoin se perinteinen arki!

Paras päivä tähän asti

Tänään minulla oli hyvä päivä. Pikkupojalla oli jo aamusta kuumetta, joten tiedossa oli rauhallinen päivä. Aamupalan jälkeen kävimme nannyn kanssa Tescossa ruokaostoksilla, josta hyvä päiväni alkoi. Nanny bongasi minulle laktoositonta maitoa! En olisi voinut kuvitellakkaan löytäväni sitä Englannista. Tosin se olikin Arlan tuotantoa. Lisäksi löysin itselleni näkkileipää, joka oli tehty rukiista. Sitä pitää maistaa joku päivä. Myös eilinen makaronilaatikko kävi kaupaksi tytölle ja sen kylässä olleelle kaverille. Tykkäsivät kuulemma siitä.

Tänään toiseksi viimeinen ajotuntini meni todella hyvin. Parhaiten kaikista edellisistä. Ihmettelin, miksi hän johdatti minut jonnekkin sivukadulle kaupan taakse, mutta asia selvisi pian. Hän kävi peittämässä opettelevan kuljettajan merkit lapuilla, sillä Englannissa autokoululaiset eivät saa ajaa moottoriteillä. Hänkään ei ymmärtänyt syytä siihen. Kuinka voit osata ajaa moottoriteillä, jos niitä ei saa harjoitella? Kävimme tämän jälkeen kurvailemassa moottoriteillä, mikä oli ihan mukavaa. Ajoimme aika lähelle Lontoota ja sitten vain takaisin. En ymmärrä, miksi britit eivät osaa rakentaa tarpeeksi leveitä teitä. Nuo kaikki ovat hirvittävän kapeita ja nopeus on koko ajan maksimissa! Huomenna ajotuntini on illalla, jotta pääsen ajamaan pimeällä. Britihän eivät käytä ajovaloja päiväsaikaan.

Tänään söimme perheen kanssa fish and chipsejä. Olen syönyt niitä kerran aiemmin, kun olin käymässä Lontoossa äitini ja siskoni kanssa. Ne maistuvat suolalle ja rasvalle, joten luokittelen ne samaan kastiin Mc Donald's ruokien kanssa. Ilmeisesti hostperhe syö niitä silloin tällöin perjantaisin.

Koko illan olen käyttänyt datailuun ja kalenterin täyttämiseen. Kavereiden ja perheen kanssa skypeilyn lisäksi lähettelin sähköpostia muiden lähellä asuvien au pairien kanssa. Ensi tiistaina tapaan Northwoodissa asuvan ranskalaisen au pairin! En malta odottaa! Tosi mukava, että löysin toisen au pairin jopa samasta kaupungista. Kalenteriin kirjoitin pieniä muistiinpanoja kaikista au paireista, keiden kanssa olen lähetellyt postia tai sopinut tapaamisia. Suurin osa on ulkomaalaisia ja sekoitan heidän nimensä ja asuinpaikkansa todella helposti, joten pienet muistiinpanot helpottavat asiaa paljon.

Seuraavaksi haluan kirjoittaa lyhyesti unestani, joten jos vihaat tätä tapaa, niin kehotan lopettamaan lukemisen tähän.
Elikkäs toissa yönä näin taas unen, joka oli paljon samanlainen kuin joskus aiemmin näkemäni unet. Unessa olin kaverilla kylässä juhlimassa synttäreitä suurella porukalla. Yhtäkkiä siellä alkoi tapahtua kaikkea, jonka takia piti soittaa hätänumeroon. Otin puhelimen esille ja painelin numerot 112. Yritin sitä miljoona kertaa ja aina ruutuun ilmestyi erit numerot. En vain kyennyt soittamaan hätänumeroon, vaikka paniikkitilanne sitä vaati. Aiemmissa unissa yhteistä on ollut tuo paniikki, sekä se, etten ole pystynyt soittamaan hätänumeroon. Olen aina painellut tarkasti 112, mutta ruudussa on ollut aivan jotain muuta. Tuo uni ei kuulosta kovin pahalta, mutta se on hyvin hyvin ahdistava. Eikä minulla ole hajuakaan, mistä tuo uni on tullut...

Mutta ei lopeteta tätä hyvin mennyttä päivää ahdistaviin uniin! Loppukevennys: britit laittavat etikkaa ranskalaisten päälle. Yak!

Kokkailua ja postia

Tänään oli kohtuu leppoisa päivä. Aamulla pikkupoika ei oikein meinannut herätä eikä syödä aamupalaansa. Mittasimme nannyn kanssa häneltä kuumeen, joka oli ihan normaali. Tämän jälkeen kävimme viemässä pikkupojan tennikseen. Nannyn kanssa vietimme tuon ajan tennisclubilla, joka oli oikeastaan aika rähjääntynyt ja hyvin kaukana glamourista, jonka tennisclub -sana minulle tuo mieleen. Tenniksen ja pikaisen lounaan jälkeen alkoi toinen ajotuntini. Ajo meni jälleen hyvin, mutta suuret ja nopeatempoiset liikenneympyrät olivat aika vaikeita. Huomenna on vielä tavallinen ajo-opetus keskipäivällä, mutta hostisä ja autokouluopettaja olivat sopineet minulle pimeäajon lauantaille. Siinä meni Lontoon suunnitelmat. Ehkäpä pääsen Lontooseen sitten sunnuntaina.

Päivällä lämpötila kohosi kahteentoista celsiusasteeseen, joten meinasin tukehtua nahkatakkiini, kun kävin kävelyllä Northwoodissa. Tosin kaikkien paikallisten mielestä tuolla ulkona on todella kylmä.. Yritin etsiä jotakin pientä kahvilaa, jossa olisin voinut lukea kirjaa tai kirjoittaa kirjeita tai muuta vastaavaa. Löysin harmikseni vain yhden, joka oli miltein täynnä ja aika meluisa. Ostin kortin korttikaupasta ja kävelin takaisin kotiin.

Iltapäivällä poika oli kaverinsa luona leikkimässä, joten minulla oli vapaata aikaa. Päätin kokata ensimmäistä kertaa yksi täällä. Tein perinteistä suomalaista ruokaa eli makaronilaatikkoa. Syömme sitä huomenna, mutta nanny halusi maistaa sitä jo tänään. Hän tykkäsi siitä todella paljon ja halusi heti tietää reseptin.

Tänään sain myös ensimmäistä kertaa postia tänne. Kaverini lähetti pari päivää myöhässä tulleen ystävänpäivälahjan, joka sisälsi pienen kirjeen ja lisäksi itse tehtyä huulirasvaa! Ei varmaan monellakaan tulisi edes mieleen, että huulirasvaa voi tehdä itse? Vai mitä?

Nyt parina päivänä minulla ei ole ollut niin kiire kuin edellisinä päivinä. Eikä ole ollut yhtä rankkaakaan. Ainoana miinuspuolena on ilmennyt se, ettei minulla ole tekemistä vapaa-aikana. Lähetin tänään muutamalle lähellä asuvalle au pairille sähköpostia, jotta saisin vähän kavereita tännekkin maahan. Ja pianhan tuo nannykin lähtee, jonka kanssa olen parhaiten viihtynyt täällä. Pitää alkaa oikeasti nyt etsimään noita kontakteja..

Pari päivää sitten manasin kavereilleni tuota brittiläistä suihkua, kun sieltä tulee vain kylmää vettä. Noh niinhän sitä Suomessakin tulee kylmää vettä, jos sen hanan kääntää kylmälle. Ihmettelin asiaa nannylle, joka sanoi, että plus ja miinus merkit olivat vain väärinpäin. Huomenna otan kyllä pitkän lämpimän suihkun!

Ajotunti

Tänään minulla oli ensimmäinen ajotuntini. En jännittänyt sitä ennalta, mutta ajattelin, että vasemmalla puolella ajaminen olisi vähän haastavaa ja vaihdekepin käyttäminen vasemmalla kädellä ei oikein luonnistuisi. Toisin kuitenkin kävi. Ajaminen oli todella mukavaa ja aika helppoa! Vaihdekepin opin heti, eikä muutenkaan ongelmia ollut. Ajo-opettaja kehui ajamistani kovasti ja jopa ihmetteli joitakin ajotapojani positiivisessa mielessä, kuten sopivien ajovälien pitämistä ja liikenteen hyvää lukemista. Huomenna on seuraava ajotunti ja viimeinen joko perjantaina tai jonain muuna päivänä. Noiden kolmen ajo-opetuksen jälkeen pääsen itsenäisesti auton rattiin ja opettelemaan koulu- ja harrastusreitit käytännössä. Ajamisestani ollaan siis sovittu perheen äidin kanssa. Toki ajokorttini oikeuttaisi ajamaan Englannissa ilman minkäänlaista opetusta, mutta ihan hyviä nuo ajo-opetukset ovat, jotta totun tuohon liikenteeseen.

Tänään pikkupoika meni kaverille leikkimään, joten minulla on vapaata koko iltapäivä ja ilta. Kävin tutustumassa ensimmäistä kertaa Northwoodiin jalan. Lämpötila kohosi jopa +11 celsiusasteeseen ja aurinko paistoi. En voi uskoa, että helmikuussa on näin lämmintä! Kävellessä nahkatakki piti aukaista ja hanskat ottaa pois käsistä. Vastaantulevat lenkkeilijät olivat pukeutuneet vain shortseihin ja t-paitoihin. Northwoodista kävin hakemassa minulle kirjastokortin lähinnä, jotta saan lainattua kuunnelmia pojan koulumatkaa varten. Nanny kertoi, että tuo 20 minuutin matka saattaa venyä 45 minuutin matkaksi ruuhkasta riippuen. Lisäksi kävin ostamassa postimerkkejä ja räpsimässä valokuvia. Seuraavissa valokuvissa on joitakin minulle tuntemattomia taloja ja muuta brittimeininkiä.

Kirjastosta löytyi Muumikuunnelma...

jonka lukijana on Hugh Laurie!

Lähin kirjasto.

Asuinkyläni kauppoja.

Sammakon kuva kyltissä vaikutti niin oudolta, etten uskaltanut mennä lähemmäs katsomaan.