Leipomista ja pakkailua

Viime aikoina on tullut leivottua useaan otteeseen tavallisen ruoanlaiton lisäksi. Muutama päivä sitten tein mummoni reseptillä ihania Hanna-tädin kakkuja. Perunajauhot tekevät taikinasta silkkisen ja appelsiinin kuori antaa makua miedosti. Taikinasta olisi pitänyt tulla 90 keksiä, mutta itse pyörittelin 155. Tosin 160 olisin saanut, ellei taikinahiiri olisi päässyt yllättämään..

Lauantaina siskoni juhlisti syntymäpäiviään kavereidensa kanssa. Teimme yhdessä vieraille Pätkisjuustokakun. Hyvää oli, muttei liian makeaa! Täytteestä löytyi mm. Pätkiksiä, tuorejuustoa, kermavaahtoa ja kananmunavaahtoa. Pohjana oli dominorasvaseos.

Ja sitten tämä päivä.. Neljän ja puolen tunnin urakkana syntyi läksiäiskakku yliopiston kemisteille. Meillä epävirallisena maskottina on pieni vaaleanpunainen possu, joten possukakku oli pakko tehdä! Sisältä löytyy kinuskibanaani-täyte, jonka havaitsin hyväksi kaksi viikkoa sitten siskon synttärikakusta. Marsipaania käytin elämäni ensimmäinen kerran, joten nostan itselleni hattua tästä suorituksesta! Jos haluatte lisätietoja noista herkuista niin laittakaa kysymyksiä tulemaan.

Palapeliä

Sokerikreemillä tasoitettu

Done!

Niin ja tänään aamupäivästä suoritin jonkinlaisen pakkaamisen. Eli kaikki mahdollinen matkalaukkuun ja vaa'alle. Vaaka näytti 22kg ja laukku saisi painaa lentokoneessa sen 23kg. Matkalaukusta puuttuu vielä yhdet kengät, farkkuja, paitoja, kosmetiikkaa jne jne.. Taitaa tulla aika tiukkaa tuon pakkaamisen kanssa, mutta onneksi aikaa on vielä sumplia noita matkatavaroita.

Viimeinen kerta, kun...

Nyt, kun aikaa lähtöön on alle kaksi viikkoa, alkaa mieleeni tulla asioiden viimeisiä hetkiä. Viimeisiä hetkiä, kun näen hyvän ystävän, käyn tietyssä paikassa tai syön jotakin suomalaista ruokaa. Haikeus lähtöä kohtaan nousee pintaan useammin kuin aikaisemmin. Jännitys ei ole löytänyt luokseni vielä. Se jääkin nähtäväksi löytääkö se minut viimeisellä viikolla, lentokentällä, lentokoneessa vai kentien ollenkaan. Odotan jo kovasti pääseväni lähtemään, sillä tämä odottaminen on tuskallista. Toisaalta, ehdin kyllä hyvin valmistautua tässä odottaessa.

Tällä kertaa listailen kuvin ja sanoin niitä asioita, joita jään Suomesta kaipaamaan. Varmaan tärkeimpänä ja ensimmäisenä tuleepi oma perhe. Vanhemmat, sisarukset ja koira. Onneksi Skype on olemassa, joten pelkän puheyhteyden varaan ei tarvitse jäädä. Skype ja Facebook auttavat myös pitämään yhteyttä ystävien, kavereiden ja sukulaisten kanssa. Heitäkin jää ikävä. Tietenkin.

Suomesta jään kaipaamaan myös lunta ja pakkasta. Aurinkoisia keväthankia, yön rauhallista pimeyttä ja sinistä hetkeä. Maaseudun luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Tyrnävän kotia, pihapiiriä, lintulautaa ja sen lintuvieraita.

Itselleni tärkeää aitoa suomalaista ruokaa ja omia ruokailutottumuksia. Tietenkin voin Englannissakin tehdä suomalaista ruokaa, mutta luulen, ettei se ole kuitenkaan sama asia.

Myöskin jään kaipaamaan yliopistoa. Sen yhteisöllisyyttä ja sen ihmisiä. Ihania ruokataukoja kavereiden kanssa ja erilaisia opiskelijatapahtumia. Tavallaan myös opiskelua, mutta toisaalta taas en. Juuri lukuintoa menen ulkomaille kasvattamaan.

Tiettyjä tilanteita ja paikkoja. Kotikylää, Oulua, Rotuaaria, kahviloita, leffateatteria. Laatuaikaa kavereiden ja ystävien kanssa, jota ei voi mitata rahassa.

Näistä kaikista en oikeasti joudu luopumaan täysin. Ne vain muuttavat muotoaan. Uusi ympäristö, uudet kaverit, uusi ruoka ja uusi perhe odottavat. Ne eivät korvaa vanhaa, mutta varmasti helpottavat muutosta.

Muumeja ja tuliaisia

Toissa päivänä kävin kaupungilla ostamassa lisää tuliaisia Iso-Britanniaan. Mukaani tarttui englanninkielinen Muumikirja ja suomalaista Revontuli-teetä, joka maistuu mustikan lisäksi hunajalta ja mintulta. Ostoksien jälkeen kulkeuduin Robert's Coffeeseen juomaan ihanaa talviteetä ja lukemaan Bill Brysonin Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta -kirjaa. Pienen horrostuksen jälkeen kävelin isovanhempieni luokse kyläilemään. Puheenaiheena oli yllätys yllätys presidentinvaalit. Heti sen jälkeen kävinkin täyttämässä kansalaisvelvoitteen ja rustaamassa numeron lappuun. Olen muuten älyttömän ylpeä suomalaisista! Hienot presidenttiehdokkaat olette toiselle kierrokselle valinneet. Kiitos!

Äänestämisen jälkeen kävin vielä kirjastossa, josta mukaani tarttui suomalaisen Ilkka Auerin esikoisromaani Sysilouhien sukua. Kirja löytyi nuorten osastolta, mutta siitä huolimatta ensimmäiset 110 sivua ovat uponneet minulle täysin. Fantasia on vain se ainut genre, joka loksahtaa täydellisesti yhteen mielikuvitukseni kanssa. Kirja ei kuitenkaan ihan pärjää toisen suomalaisen kirjailijan Helena Wariksen ihanille fantasiaromaaneille Uniin piirretty polku ja Sudenlapsia. Näitä suosittelen luettaviksi kaikille!

Tuota Moomin and the Moonlight Adventure -kirjaa selailessani palasin takaisin koulun penkille. Miltä ne ekaluokkalaisten kirjat näytti? Kuinka moni osasi jo lukea ja oliko kuvat vielä silloin kirjojen suola? Päädyin tähän kirjaan kompromissina. Tavutusviivoja ei ollut, mutten niitä myöskään halunnut. Kuvia oli paljon ja isokirjaimista tekstiä vähän. Toivottavasti pikkupoika tykkää. Minä kyllä mielelläni luen, jollei kirja herralle kelpaa.

Eilen jatkoin tuliaisten ostamista perinteisten suomalaisten tuotteiden merkeissä. Nämä tuotteet olivat helppo valinta, sillä olin pättänyt ne jo etukäteen. Koriin ilmestyi perinteinen Fazerin suklaalevy, sekä Leafin Sisu Horna makeispastillit. Myöskin Fazerin Nordic Gourmet konvehtirasia oli pakko ostaa. Jokainen noista makeisista on minulle tärkeä. Fazerin suklaalevy ihan vaan ikuisen ihastuttavan makunsa vuoksi. Sisukarkit taas palauttavat minut Maltan kielimatkalleni, jolloin pääsin syöttämään kyseisiä karkkeja ulkomaalaisille. Se olisi pitänyt kuvata videolle. Nordic Gourmet konvehteihin tutustuin vasta tänä uutenavuotena Ylivieskassa. Rakastuin saman tien.

  

Itselleni ostin Maraboun premium 85% suklaalevyn. Kirjastossa ollessani luin jälleen tumman suklaan hyvistä puolista Kunto -lehdestä. Tällä kertaa sen sanottiin lisäävän kestävyyttä liikuntaharjoitteluun. Olen jo aiemmin aikonut seurata tätä uutta suklaamuotia syömällä yhden palasen (5-10g) tummaa suklaata päivässä. Aika myrkkyähän tuo 85 prosenttinen suklaa on, mutta itse pidän tummasta suklaata, joten kyllä tuo todella kaakaopitoinenkin alas menee. Toivottavasti vie samalla muun suklaanhimon pois!

Huomenna tasan kaksi viikkoa lähtöön!

Liikenne

Monia arvelluttaa, miten tulen pärjäämään Iso-Britanniassa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ajattelin tämänkertaiseen tekstiin keräillä faktoja tuosta brittiläisestä liikenteestä.

Tosiaan haastavinta tulee olemaan se vasemmalla kaistalla ajaminen. Olen lukenut juttuja, joissa pitkän maantieajon päätteeksi tulee väistettyä vastaan tulevaa autoa oikealta puolelta. Ja kuulemma miltein jokainen kääntyy risteyksessä väärälle kaistalle vähintään kerran.

Kun ajetaan vasemmalla puolella katua, täytyy autoissakin olla jotain erilaista. Noh senhän jokainen tietää, että ratti on autossa oikeassa reunassa. Sen lisäksi vaihdekeppiä käytetään vasemmalla kädellä ja pyyhkimet ja vilkut ovat toisin päin. Onneksi kuitenkin polkimet ovat samalla lailla kuin Suomessa niin saatan välttyä vahinkojarrutuksilta ja -kaasuttamisilta.

Autojen lisäksi myös tiemerkinnät ovat Britanniassa erilaiset. Liikennemerkit ovat osaksi saman tyyliset, mutta huomattavia erojakin löytyy. Britteissä on käytössä esimerkiksi erikseen liikennemerkit maksimi- ja miniminopeudelle. Tosin ne erottuvat toisistaan helposti värien mukaan. Tuon lisäksi saarivaltiossa ei ole käytössä lainkaan keltaisia viivoja. Ohitusta ohjaavat viivat ovat kaikki valkoisia ja niiden katkenaisuus osoittaa sallittavat ohitukset. Siellä on myös käytössä erilaisia viivoja risteyksissä. Viivojen lukumäärä ja paksuus osoittavat, ketä tulee väistää.

Autoiluun liittyvät faktat keräilin netistä, sillä vaikka kävin Lontoossa noin vuosi sitten en kiinnittänyt hirveästi huomiota liikenteeseen. Isäntäperheeni lupasi minulle ajo-opetusta, kunhan pääsen perille tuonne saarivaltioon. Ilmeisesti saan ajo-opetusta joltakin yritykseltä, mutta kyllä minulle mikä vain ajo-opetus kelpaisi. Loppujen lopuksi pitää opetella ajamaan vain pelikuvana. Tämän oppii jo ilmeisesti parissa päivässä.

 Nyt henkilökohtaisen kokemuksen ansiosta voin sanoa, että autoissa pyyhkimet ja vilkut ovat samallalailla kuin Suomessa. Lisäksi vaihdekepin numerointi on myös sama. Eli kun laitat vasemman vaihteen päälle, tulee vaihdekeppiä työntää poispäin itsestä. Epäkäytännöllisenä asiana huomasin, että vaihdekeppiä ja vilkkuja pitää käyttää samalla kädellä.

Valinnan vaikeus

Onneksi aloitin matkavalmistelut jo hyvissä ajoin. Olen ajatellut jo kaivella matkalaukun esille ja aloittaa pakkaamisen, jolloin mitään tärkeää ei pitäisi jäädä Suomeen. Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta päänvaivaa aiheuttavat erityisesti tuliaiset. Pakolliset suklaat, salmiakit ja ruisleivät ostan vasta vähän ennen lähtöä, mutta muita tuliaisia en oikein osaa päättää. Ostin jo perheen pikkupojalle sen muumimukin, josta kerroin jo aiemmin. Nyt olen miettinyt englanninkielisten muumikirjojen, Iittalan astioiden ja kokkikirjojen väliltä.. Haluan pitää tuliaisbudjetin kohtalaisena, joten kalliit aaltomaljakot eivät tule kyseeseen. Itse pidän myös mm. pronssisista Kalevankoruista, mutta muut eivät ole oikeen kannattaneet ajatustani. Olisiko teillä ehdotuksia? Noiden perinteisten ruokaherkkujen lisäksi ajattelin ostaa yhden karjalanpiirakkapussin sinne. Itse pidän niistä valtavasti ja uskoisin, etteivät piirakat kärsisi matkasta näin talviaikaan.

Talviajasta puheen ollen en voi olla hehkuttamatta Lontoon säätä! Pidän kyllä lumesta ja pakkasesta, mutta kesken jäänyt lenkkeilyinto odottaa palavasti sulia lenkkipolkuja ja uusia maisemia. Forecan mukaan Lontoon säätila vaihtelee +12 ja nollan asteen väliltä. Tietenkin lähtöni on vasta kolmen viikon päästä, joten sää ehtii lämmetä vielä vähäsen.Toivottavasti. Noh enää liukkaita katuja ja paksuja vaatekerroksia ei tarvitse odottaa.

Hostäidin kanssa käymme keskustelua sähköpostitse miltein joka toinen päivä. Sovimme eilen, etten tarvitse mukaani lakanoita tai pyyhkeitä, heillä niitä kuulemma riittää. Tietenkin se tarkoittaa lisää tilaa vaatteilleni matkalaukussani! Lisäksi sain kuvia tulevasta uudesta kodistani. Keittiö on supermoderni! Se onkin uusittu vuosi sitten ja keittiövarustuksiin kuuluu hienon hellan lisäksi kaksi uunia ja ihmeellinen jääkaappi-yhdistelmä ja jotain muuta, josta aion ottaa selvää kunhan pääsen perille. Mikä muu inspiroi kokkaamaan yhtä hyvin kuin uusi keittiö ja uudet henkilöt, joille tehdä ruokaa? Keittiön lisäksi muukin talo näytti hyvin kodikkaalta. Ulkoapäin talo on perinteinen brittiläinen kivitalo, mutta sisällön kokonaisuutta on hankala hahmoittaa muutaman kuvan perusteella. Piha näytti perinteiseltä brittipihalta; etupihaa ja varsinkaan sivupihoja ei juurikaan ollut, kun taas takapiha oli suuri. Ja takapihalla tietenkin, mikäs muukaan, kuin trampoliini! Tulevasta huoneestani oli paljon kuvia ja kuvien perusteella huoneeni näytti kohtuu isolta ja erittäin viihtyisältä. Laittelen sitten kuvia tänne kun pääsen niitä itse räpsimään.

Tämänhetkinen ongelmani on tuliaisten lisäksi vakuutusasiat. Kyselin Pohjolasta vuoden kestävää matkavakuutusta, mutta sen hinnaksi tulisi noin 500 euroa. Kohtuuton hinta! Huomenna jatkan halvemman vakuutuksen metsästämistä, sillä nyt lähden viettämään iltaa yliopistokavereitteni kanssa. Taitaapi olla toiseksiviimeinen kerta kun nään noin isoa kaveriporukkaa yhdellä kertaa. Toivotaan illasta tulevan mukava!

Niin ja näin loppuun annan käytännön vinkin, jos haluat (ja kun haluat) kommentoida tekstiäni, niin helpoiten teet sen laittamalla kirjoittajaksi anonyymin. Jos haluat, että tunnistan kirjoittajan, lisää kommenttisi loppuun nimesi. Tällöin sinun ei tarvitse kirjautua bloggeriin, jos se vaikuttaa työläältä. Toivottavasti kommentoitte viimeistään sitten, kun olen lähtenyt maasta!

Nyt on pakko jättää tämä Robert's Coffeen ihana ilmapiiri, etten myöhästy tapaamisesta ihan kohtuuttoman paljon! Seuraavaan kertaan!

Isäntäperhe

Olen tänään hoitamassa ystäväni supersöpöä yksivuotiasta pikkupoikaa. Päikkäreiden aikana onkin sopivasti aikaa kirjoitella, joten kerron teille tulevasta isäntäperheestäni. Tätä ovat aika useat ehtineetkin jo kysellä.

Yksityisyyssyistä en kerro perheen tarkkaa asuinpaikkaa enkä perheenjäsenten nimiä, mutta etteköhän te jonkunlaisen käsityksen perheestä silti saa. Elikkäs pääasiassa hoidan siellä 7-vuotiasta pikkupoikaa. Aamulla herätän, laitan hälle aamupalaa ja vien kouluun. Koulun jälkeen pojalla on usein harrastuksia, joten ruokaa pitää saada ja välipaloja tehdä. Iltapäivällä koulun jälkeen kuskailen poikaa mahdollisiin harrastuksiin ja harrastusten jälkeen on sitten läksyjen vuoro. Lopuksi iltapalaa, iltapesut ja nukkumaan. Ohjelmaan saattaa liittyä myös viulu- tai pianoläksyjä. Tosin niissä minusta ei taida olla kauhesti apua.

Perheeseen kuuluu lisäksi kaksi 17-vuotiasta nuorta. Tyttö on kauempana koulussa, eikä asu enää kotona. Poika sen sijaan asuu. Noh ehkäpä siitä pojastaa saa jotain juttuseuraa, sillä perheen vanhemmat ovat ilmeisesti aika paljon töissä. Pitää toivoa, että murrosikä on jo aikoja sitten jäänyt taakse....

Kolmen lapsen lisäksi perheeseen kuuluu kolme kissaa ja minipossu. Voisin vaikka lyödä vetoa, että viihdyn paremmin minipossun, kuin kissojen kanssa. Tosin kissat asuvat sisällä ja minipossu ulkona. Kuulemma minipossusta minun ei tarvitse huolehtia. Kissoja sen sijaan pitää välillä ruokkia.

Miksi sitten valitsin tämän perheen viiden muun perheen joukosta, jotka Smartaupairs minulle valikoi? Halusin perheen, jossa ei ollut mitään epäilyttävää, ei liian paljon töitä, muttein liian vähänkään. Kokemukseni lapsista ovat pääosin yli viisivuotiaista, joten 7-vuotias poika vaikutti hyvinkin sopivalta. Toki osa muistakin perheistä olisivat olleet sopivia. Tämä perhe vaan tuntui parhaimmalta. Tietenkin lähden Iso-Britanniaan pienellä varauskella. En voi olla varma, millainen perhe oikesti on. Pyrin olemaan realistinen, jottei pilvilinnat romahtele tai maailma lyö päin kasvoja. Tietenkin toivon, ettei liian aikainen maitojuna kutsu tätä tyttöä kotiin.

Enää kolme viikkoa lähtöön.
Vielä kolme viikkoa lähtöön.
Kohta olen jo kiitoradalla!

Onneksi ei tarvitse yksin odotella!

Lentolippuja ja lumileikkejä

Tänään mentiin kahdella harppauksella kohti lähtöä Britteihin. Aamupäivällä kävin skannailemassa au pair -sopimuksen sähköpostiini ja lähetin sen sieltä edelleen Smartaupairsille ja isäntäperheelleni.  Sopimus on siis allekirjoitettu molemminpuolisesti. Toivotaan nyt, että työnkuvasta ei tulisi kauheasti epäselvyyksiä myöhemmässä vaiheessa.

Toinen tärkeä tapahtuma tänään oli lentolippujen ostaminen. Lähtöpäiväksi varmistui lauantai 11.helmikuuta. Valitsin lentoyhtiöksi British Airwaysin, jotta saan matkustaa molemmat lennot samalla lentoyhtiöllä. Samalla toivon minimoivani matkalaukkuni katoamisen yms. Myöskin tuolla lennolla oli ilmainen ruoka, mikä ei ole enää itsestäänselvyys Suomalaisissa firmoissa. Lisäksi tuossa valitsemassani lentoyhdistelmässä ei ollut kuin yksi välilasku. Halvimmissa lennoissa niitä olisi ollut kaksi. Päätin kuitenkin, että yksi välilasku vähemmän on todellakin 15 euron arvoinen.

Tänään tapasin kaupungilla entisen sählykaverini ja kävin lisäksi ostamassa jo hiukan tuliaisia isäntäperheelle. Perheen lapselle ostin ah niin ihanan klassisen muumimukin. Mikä tuliainen olisikaan parempi täältä lumisesta suomesta, kuin Lumileikkejä -muumimuki? Lisäksi kaverini antoi mahtavan tuliaisvinkin! Kuulemma Stockmannilla myydään englanninkielisiä Muumi-kokkikirjoja, joissa on mukana myös satuja. Tahtoo nähdä sellaisen!

Ps. Tilasin itselleni netistä kuulokkeet, joiden toivon pelastavan tylsät hetket lentokentällä ja lenkkipoluilla.

Askeleen lähempänä lähtöä

Jaiks!! Tänään sain kaksikin tärkeää sähköpostia Britanniasta. Ensimmäinen kertoi mm. raha-asioista, osoitteista, pakkaamisesta ja tärkeimpänä siitä, kuinka saada uusia au pair kavereita kohdemaasta. Nimeni lisäillään parillekkin eri listalle, joten enköhän jonkun kohtalotoverin löydä!

Toinen sähköposti oli tätä hetkeä ajatellen tärkeämpi kuin edellinen. Sain nimittäin nelisivuisen au pair -sopimuksen. Sopimukseen oli kirjattu työtehtäviäni, palkkani ja osoitetiedot. Siis osoitetiedot! Niinpä pyyhälsin vauhdilla Goolge Mapsiin etsimään tulevaa kotitaloani. Epäonnekseni kaikissa taloissa ei ollut talonumeroita, eikä numerointikaan vaikuttanut loogiselta. Epätoivoisesti yritin myös etsiä talojen pihasta autoa, jolla tulen ajamaan siellä. Ei tärpännyt sekään. Noh tiedänpä nyt ainakin sen, että millä kadulla tulen asumaan. Sain tietooni myös sen, että talon lähettyvillä sijaitsee iso sairaala, krikettiklubeja, golfklubeja ja Lontoon metron metropysäkki!

Sopimuksesta tarkistin kaikki työtehtäväni ja työaikani olevan samalla lailla, kuin alun perin oltiin sovittu. Ilokseni sopimuksesta löytyi myös kohta, jonka sovimme isäntäperheen kanssa kahdestaan. Nimittäin isäntäperheeni aikoo maksaa lentolippuni Britteihin, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys au pair asioissa. Ainahan se helpottaa omaa budjettiani.

Tulostin ja allekirjoitin sopimuksen. Huomenna skannailen sen takaisin koneelle ja lähetän sen takaisin isäntäperheelle, Smartaupairille ja Allianssille. Tämän jälkeen voinkin alkaa varailemaan lentolippuja. Niistä myöhemmin lisää!

Niin ja hei! Huomasitteko, että tuo huominen sähköposti tulee sinetöimään lähtöni Iso-Britanniaan? Ei ole siis enää mitään pakotietä. Itse olen vain riemuissani asiasta!

Ps. Kylmä tee kaunistaa pitkähkön tekstin jälkeen

Cashewpähkinät

Miltein kolmen kilon edestä naposteltavaa!

Joulun alla ostimme pienen pussin Mistralin cashewpähkinöitä. Pussista pähkinöiden seasta löytyi jotain epämääräistä seittiä. Tai muistutti se ehkä vähän myös puuvillaa. Kuitenkin päätin lähettää sähköpostia Mistralille, jos olisivat vaikka kiinnostuneet asiasta. Tänään sain postista kolmen kilon painoisen paketin. Sisältö oli parempaa, kuin uskalsin toivoa: 900g Cashewpähkinöitä, Juhlamix, Jogurtti suklaamaapähkinä, Caribian mix ja Kouvolan lakritsia.

Tämä oli toinen kerta, kun valitin jostain ruokatuotteesta. Taisin olla vielä yläasteella, kun lähetin Fazerille takaisin epämuodostuneen Ässä Mix karkkiklöntin. Silloin sain korvaukseksi samanlaisen karkkipussin, joten Mistralin korvaus päihitti Fazerin 100-0. Tulen kyllä myös tästä eteenpäinkin lähettämään palautetta huonolaatuisista tuotteista. Ties vaikka se vaikuttaisi työhuolellisuuteen tai tuotteiden hygieniaan ja tarkkailuun. Viikonloppuna herkutellaan! Tänään jatketaankin eilisen kakun syöntiä..

Synttäreitä ja vaaleja

Mistä on lähtöpäivän odottaminen tehty?

Tällä kertaa pikkusiskon kuusitoistavuotissynttäreistä ja presidentinvaalien ennakkoäänestyksestä. Tein siis pikkusiskolle kinuskibanaani-kakun ja lisäksi löysin kaapista vanhoja Nalle Puh-servettejä, -muovimukeja ja kakun kynttilöitä. Niinpä saatiin aikaan kunnon lasten synttärit ilman lapsia. Kakusta tein pienen noin 6-8 palan kakun, jottei samaa kakkua tarvitse syödä ihan koko viikkoa. 

Hyvää syntymäpäivää pikkusisko!

Mistä kaikki alkoi?

Jo yläasteella aloin miettiä ulkomaille lähtemisen vaihtoehtoja. Vaihto-oppilaaksi? Vapaaehtoistyöntekijäksi? Au pairiksi? Lukion aikana raskas opiskelu vei välillä ajatukset väkisinkin ulkomaille ja silloin myös innostuin au pair -ideasta. Mikä mahtava keksintö; pääsee ulkomaille, opettelemaan englantia, tutustumaan kulttuuriin, saa isäntäperheen, ulkomaalaisia kavereita, pääsee hoitamaan lapsia, tutustuu uusiin ruokiin ja paljon muuta! Tähän väliin jätän kertomatta kaikki ne negatiiviset asiat, joita tulen au pairina kohtaamaan. Ehkä kirjoittelen niistä sitten, kun ne osuvat omalle kohdalle.
Lukion lopussa päätin hakea au pairiksi, mutta vain puolitosissaan. Ja jos asiaa ei tee kunnolla niin eihän siitä mitään tule. Niinpä päädyin opiskelemaan kemiaa yliopistoon.

25.11.2011 tein päätöksen, että nyt oikeasti lähden sinne au pairiksi Iso-Britanniaan. Opiskelu ei maistunut yli 12 vuoden opiskeluputken jälkeen ja jatkostakaan en ollut enää varma. Siispä päädyin nettiin vertailemaan erilaisia au paireja välittäviä yrityksiä. Pian käännyinkin Allianssin puoleen ja täytin vaadittavat nettilomakkeet. Sen jälkeen alkoivat rikosrekisterin, lääkäritodistuksen, suositusten ja työtodistusten pyytäminen ja tilaaminen. Tammikuun alussa sain hyväksynnän Allianssin au pair-ohjelmaan. Pian sen jälkeen sain ensimmäiset tiedot perhevaihtoehdoista. Muutamien sähköpostien ja puheluiden jälkeen löysin itselleni sopivan perheen Lontoon lähettyviltä.

Tällä hetkellä odottelen au pair-sopimuksen saapumista ja sen jälkeen voinkin tilata menolipun Iso-Britanniaan. Lähtö olisi näillä näkymin 11 tai 12.2.2012.
I can't wait!!