Jo yläasteella aloin miettiä ulkomaille lähtemisen vaihtoehtoja. Vaihto-oppilaaksi? Vapaaehtoistyöntekijäksi? Au pairiksi? Lukion aikana raskas opiskelu vei välillä ajatukset väkisinkin ulkomaille ja silloin myös innostuin au pair -ideasta. Mikä mahtava keksintö; pääsee ulkomaille, opettelemaan englantia, tutustumaan kulttuuriin, saa isäntäperheen, ulkomaalaisia kavereita, pääsee hoitamaan lapsia, tutustuu uusiin ruokiin ja paljon muuta! Tähän väliin jätän kertomatta kaikki ne negatiiviset asiat, joita tulen au pairina kohtaamaan. Ehkä kirjoittelen niistä sitten, kun ne osuvat omalle kohdalle.
Lukion lopussa päätin hakea au pairiksi, mutta vain puolitosissaan. Ja jos asiaa ei tee kunnolla niin eihän siitä mitään tule. Niinpä päädyin opiskelemaan kemiaa yliopistoon.
25.11.2011 tein päätöksen, että nyt oikeasti lähden sinne au pairiksi Iso-Britanniaan. Opiskelu ei maistunut yli 12 vuoden opiskeluputken jälkeen ja jatkostakaan en ollut enää varma. Siispä päädyin nettiin vertailemaan erilaisia au paireja välittäviä yrityksiä. Pian käännyinkin Allianssin puoleen ja täytin vaadittavat nettilomakkeet. Sen jälkeen alkoivat rikosrekisterin, lääkäritodistuksen, suositusten ja työtodistusten pyytäminen ja tilaaminen. Tammikuun alussa sain hyväksynnän Allianssin au pair-ohjelmaan. Pian sen jälkeen sain ensimmäiset tiedot perhevaihtoehdoista. Muutamien sähköpostien ja puheluiden jälkeen löysin itselleni sopivan perheen Lontoon lähettyviltä.
Tällä hetkellä odottelen au pair-sopimuksen saapumista ja sen jälkeen voinkin tilata menolipun Iso-Britanniaan. Lähtö olisi näillä näkymin 11 tai 12.2.2012.
I can't wait!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti