Puistoturnee

Eilen lauantaina minulla oli ajo-opetuksen viimeinen ajokerta. Pimeäajo oli mukava ja helppo, sillä rakastan pimeällä ajamista. Se on niin paljon rauhallisempaa ja rauhoittavampaa kuin valoisalla ajaminen. Huomenna mun ajopaperit laitetaan eteenpäin ilmeisesti vakuutusyhtiölle, joten pääsen vasta tiistaina ajamaan itsekseen. Lauantaina ei oikestaan muuta merkittävää tapahtunutkaan. Katsoin pari tuntia pikkupojan perään ja uppouduin ihanaan Ilkka Auerin Varjoissa vaeltaja -kirjaan.

Tänään lähdin puolenpäivän jälkeen metrolla aurinkoiseen Lontooseen. Metroja olen ennenkin käyttänyt, mutten kertaakaan yksin. Metro oli kyllä hirvittävän yksinkertainen ja helppo käyttää. Heti metroon päästyäni mieleeni ponnahti taas tämä Lontoon kansainvälisyys. Yhteen metrovaunuun mahtui kaikenlaiset kansalaisuudet ympäri maailmaa. Myös huomiotani herätti pukeutuminen, joka oli paljon huolitellumpaa ja mielikuvituksellisempaa kuin Suomessa. Baker Streetin kohdalla hyppäsin pois metron kyydistä, josta lähdin kävelemään kohti Hyde Parkia ja Kensington Gardensia. Puistot olivat valtavia ja minulla kesti noin 1,5 tuntia kävellä niiden läpi. Tietenkin välilillä pysähdyin ihmettelemään maisemia ja ihmisiä. Puistoissa ihmiset rullaluistelivat, rullalautailivat ja pyöräilivät paljon, sillä muualla niiden harrastaminen on miltein mahdotonta tilkkutäkkiteiden takia. Mutta seuraavaksi kuvat saavat puhua maisemoiden puolesta:

Kuvauskohteena piikit

Hockeytä Englantilaisittain

Loppukevennyksenä kerron yhdestä rullaluistelijasta, josta en ehtinyt kuvaa napata, sillä aikani kului yksinkertaisesti ihmettelemiseen. Joku mies tuli vastaan vain kahdella rullalla. Hänellä oli jaloissaan tavallisen kengät ja hän seisoin niillä rullien päällä. Siis yksi rulla per jalka. Niillä hän pääsi eteenpäin liikuttelemalla jalkoja. Puistossa näkyi muitakin outoja rullaluistelijoita, mutta tuo vei kyllä voiton kaikista! Huomenna alkaa vihdoin se perinteinen arki!