Totuttelemista

Tänään perheen kokopäiväinen lastenhoitaja tuli töihin ja tapasin hänet ensimmäisen kerran. Onneksi hän vaikuttaa todella mukavalta. Juttelimme koko päivän samalla, kun nanny näytti minulle paikkoja ja kertoi, mitä minun pitää milloinkin tehdä. Päivä oli vilkas, eikä flunssa helpottanut asiaa. Flunssa ei ole pahentunut, muttei parantunutkaan. Tänään minulla oli parikin kertaa pää kipeä, mutta onneksi ne menivät ohi.

Tänään kävimme nannyn kanssa kaupassa. Ulkoapäin kauppa näytti tavalliselta supermarketilta, mutta sisältä se muistutti enemmän varastoa tai Ikean itsepalveluhyllyjä. Tavarat oli pakattu isoihin paketteihin tai yhdessä paketissa oli useampi tuote. Osta enemmän kerralla-säästät -periaate. Ostokset maksoivat maltaita, sillä kaikkea oli todella paljon. Lisäksi kävimme viemässä vaatteita silitykseen. Mikä olisi suomeksi sen paikan nimi? Silittämö? Lisäksi nanny näytti minulle pienen liikkeen, josta voin ostaa postikortteja ja postitoimiston, josta saan postimerkkejä. Ajelimme koko päivän autolla eri paikkoihin, sillä pojalla oli tänään sekä krikettiä että pianotunti. Mulla ei ole hajuakaan, millainen peli kriketti on.

Englanti sujuu jo nyt paremmin kuin edellisinä päivinä. Taisin olla aika tuppisuu nuo ensimmäiset päivät! Nannyn kanssa on todella mukava jutella, sillä hän puhuu selkeää ja helppoa englantia. Niin ja tosiaan.. Ehkä minun pitää kertoa myös teille tuosta ensimmäisestä englannin virheestäni. Tosiaan tässä talossa on kolme kissaa, muttei yhtään minipossua. Ja minipossua ei ole, koska täällä on marsu. Siis Guinea pig ei ole minipossu, kuten luulin. Vedetään johtopäätös; ala-asteen englannin sanat eivät ole hallussa?

Tänään opetin pojalle vähän suomea. Ä, ö ja varsinkaan r eivät oikein luonnistuneet, mutta "äiti olen kotona" -fraasi oli melkein tunnistettavissa. Minun nimeni (Meeri) tulee olemaan Mary jatkossakin.. Tuo r on vaan yksinkertaisesti liian hankala. Vain pojan piano-opettaja on tähän mennessä osannut sanoa sen oikein. Vanhempi poika (17-vuotias) kyseli myös Suomesta ja suomen kielestä.  Hän mm. halusi tietää, että onko Suomen kouluissa oikesti  kymmeneltä alkavia koulupäiviä. Se oli jotain todella ihmeellistä ja siistiä. Myöskin hän ihmetteli, kuinka meillä on niin lyhyet koulupäivät, mutta silti olemme koulutustason huipulla (olin ylpeä, että hän tiesi sen ilman, että kerroin asiasta!).

Niin ja tosiaan lyhyt maininta ikkunoista. Niissä on vain kaksi lasia. (Ja kyllä sisko, Suomessa niitä on kolme, vaikket ole asiaa huomannut.) Niin ja tosiaan täällä ei ilmeisesti juoda muuta, kuin pikakahvia. Nämä eivät omista kahvinkeitintä. Huomenna tai muuna tulevana päivänä voisin kertoa vähän tuosta keittiön hanasta tai lavuaarista tai mikä lie onkaan. Tosi outo systeemi kuitenkin. Ja oikein kuvan kera, jotta se on helpompi selittää. Huomenna lupaan ottaa kameran mukaan joka paikkaan!