Paras päivä tähän asti

Tänään minulla oli hyvä päivä. Pikkupojalla oli jo aamusta kuumetta, joten tiedossa oli rauhallinen päivä. Aamupalan jälkeen kävimme nannyn kanssa Tescossa ruokaostoksilla, josta hyvä päiväni alkoi. Nanny bongasi minulle laktoositonta maitoa! En olisi voinut kuvitellakkaan löytäväni sitä Englannista. Tosin se olikin Arlan tuotantoa. Lisäksi löysin itselleni näkkileipää, joka oli tehty rukiista. Sitä pitää maistaa joku päivä. Myös eilinen makaronilaatikko kävi kaupaksi tytölle ja sen kylässä olleelle kaverille. Tykkäsivät kuulemma siitä.

Tänään toiseksi viimeinen ajotuntini meni todella hyvin. Parhaiten kaikista edellisistä. Ihmettelin, miksi hän johdatti minut jonnekkin sivukadulle kaupan taakse, mutta asia selvisi pian. Hän kävi peittämässä opettelevan kuljettajan merkit lapuilla, sillä Englannissa autokoululaiset eivät saa ajaa moottoriteillä. Hänkään ei ymmärtänyt syytä siihen. Kuinka voit osata ajaa moottoriteillä, jos niitä ei saa harjoitella? Kävimme tämän jälkeen kurvailemassa moottoriteillä, mikä oli ihan mukavaa. Ajoimme aika lähelle Lontoota ja sitten vain takaisin. En ymmärrä, miksi britit eivät osaa rakentaa tarpeeksi leveitä teitä. Nuo kaikki ovat hirvittävän kapeita ja nopeus on koko ajan maksimissa! Huomenna ajotuntini on illalla, jotta pääsen ajamaan pimeällä. Britihän eivät käytä ajovaloja päiväsaikaan.

Tänään söimme perheen kanssa fish and chipsejä. Olen syönyt niitä kerran aiemmin, kun olin käymässä Lontoossa äitini ja siskoni kanssa. Ne maistuvat suolalle ja rasvalle, joten luokittelen ne samaan kastiin Mc Donald's ruokien kanssa. Ilmeisesti hostperhe syö niitä silloin tällöin perjantaisin.

Koko illan olen käyttänyt datailuun ja kalenterin täyttämiseen. Kavereiden ja perheen kanssa skypeilyn lisäksi lähettelin sähköpostia muiden lähellä asuvien au pairien kanssa. Ensi tiistaina tapaan Northwoodissa asuvan ranskalaisen au pairin! En malta odottaa! Tosi mukava, että löysin toisen au pairin jopa samasta kaupungista. Kalenteriin kirjoitin pieniä muistiinpanoja kaikista au paireista, keiden kanssa olen lähetellyt postia tai sopinut tapaamisia. Suurin osa on ulkomaalaisia ja sekoitan heidän nimensä ja asuinpaikkansa todella helposti, joten pienet muistiinpanot helpottavat asiaa paljon.

Seuraavaksi haluan kirjoittaa lyhyesti unestani, joten jos vihaat tätä tapaa, niin kehotan lopettamaan lukemisen tähän.
Elikkäs toissa yönä näin taas unen, joka oli paljon samanlainen kuin joskus aiemmin näkemäni unet. Unessa olin kaverilla kylässä juhlimassa synttäreitä suurella porukalla. Yhtäkkiä siellä alkoi tapahtua kaikkea, jonka takia piti soittaa hätänumeroon. Otin puhelimen esille ja painelin numerot 112. Yritin sitä miljoona kertaa ja aina ruutuun ilmestyi erit numerot. En vain kyennyt soittamaan hätänumeroon, vaikka paniikkitilanne sitä vaati. Aiemmissa unissa yhteistä on ollut tuo paniikki, sekä se, etten ole pystynyt soittamaan hätänumeroon. Olen aina painellut tarkasti 112, mutta ruudussa on ollut aivan jotain muuta. Tuo uni ei kuulosta kovin pahalta, mutta se on hyvin hyvin ahdistava. Eikä minulla ole hajuakaan, mistä tuo uni on tullut...

Mutta ei lopeteta tätä hyvin mennyttä päivää ahdistaviin uniin! Loppukevennys: britit laittavat etikkaa ranskalaisten päälle. Yak!