23.3.2012

Kohti pääsiäistä

Eilen kouluhakureissulla molemmat pojat (pikkupoika ja sen kaveri) olivat aivan mahdottomia. Jatkuvaa riitelyä ja huonoa käytöstä. Annoin molempien vanhemmille noottia asiasta. Eilen illalla pikkupojalla oli jälleen koulukonsertti, jota itse en ollut katsomassa. Konsertin jälkeen pikkupojan ja vanhempien saavuttua kotiin, pikkupoika tuli halaamaan ja pyytämään anteeksi. Awwww.

Kun tänään aamulla menimme hakemaan pikkupojan kaveria kotoaan, sain heiltä elämäni suurimman suklaamunan. Lisäksi paketti sisälsi kolme suklaapatukkaa. En olekkaan ennen maistanut Cadburyn suklaata, joten odotan innolla tuota suklaahetkeä! En tiedä, oliko paketti paihoittelua eilisestä vai yleensäkkin lahjana, sillä tänään on viimeinen koulupäivä. Edessä on siis kolmen viikon pääsiäisloma, joka minulla tarkoittaa kolmen viikon työleiriä. Ja sen myötä kolme viikkoa extratuloja. En valita.



Tänään yhdentoista aikaan olin kaikessa rauhassa lukemassa kirjaa ja ottamassa aurinkoa pihalla, kun sain viestin au pair -kaveriltani. Silloin tajusin olevani totaalisen myöhässä. Olimme sopineet tapaamisen viereiseen kylään klo 11. Koko aamun olin ajatellut tapaamisen olevan kello yksi, joten vauhdilla vaatteiden vaihdon jälkeen lähdin kipittämään kohti metropysäkkiä. Vaikka olin myöhässä miltein tunnin, ehdimme hyvin nauttia kesäisen tuntuisesta kevätpäivästä (yli 20 astetta lämmintä!!) ihanassa puistossa. Siellä oli oikeastaan useampikin järvi ja paljon erilaisia kävelyreittejä. Lisäksi liikenteen melu ei kuulunut sinne hirvittävän hyvin. Englannissa kun et voi päästä pakoon liikenteen melua minnekkään. Haluan tuonne puistoon kyllä useamminkin!




Puistoilun jälkeen palasin kotiin skypettämään ja pesemään pyykkiä. Kävin myös hakemassa pojat koulusta ja viimeisen koulupäivän kunniaksi kaikki oppilaat olivat saaneet koulusta hillittömän isot Maltesers -suklaamunat ja pari pikkupussia Maltesers -karkkeja. Niinpä meidän oli pakko pitää pikkupojan kanssa suklaapartyt heti päivällisen jälkeen. Voin kertoa, etteivät täkäläiset suklaat voittaneet suomalaista Fazeria, taikka naapurimaamme Ruotsin Marabouta.

Tajutonta, että taas on se perjantai. Takana on todella mukava päivä, vaikka vähän mokailinkin aikataulujen kanssa. Kaiken kruunasi pitkä kirje hyvältä ystävältäni. Huomista ja sunnuntaita odotan jo innolla, sillä tulen viettämään ne Lontoossa hyvässä seurassa. Tiedossa on paljon tekemistä, piknikkejä, hyvää säätä ja ihania ihmisiä.

2 kommenttia:

  1. oo sais olla nui hyvät kelit parin viikonki päästä! ;)

    VastaaPoista
  2. Annapas sitten Cadbury-raporttia ;) Kävin itse tosiaan siellä suklaatehtaalla Birminghamissa (josta ammensin juttua 3 postauksen verran xD) ja elämys oli aikas huikea ja lapsenmielinen. Suklaaseen olin pettynyt. Tuo ei todellakaan vetänyt vertoja Fazerille, johon olen kasvanut ja tottunut. Ei pitäisi tottua kai liian hyvään, heh. Mutta mukava pääsiäisyllätys perheeltä kuitenkin!

    Postauksesi alku sai muistelemaan -kauhulla- omia au-pair-aikojani. Olin tosiaan Istanbulissa v.2009. Oli ihanaa, mahtavaa, kiehtovaa --kaupunki nimittäin ;) Lastenhoito itsessään ei ollut mitään herkkua, vaikka olen sitä puuhaa harjoittanut koko ihmisikäni (nimim. kolme pikkuveljeä ja vakituinen työ lastentarhassa :P) Hankalinta on kuitenkin se, että kyseessä ovat vieraat lapset; ei oikein tiedä, miten kehtaa komentaa ja miten ojentaa. :P Siinä sitten vaan lässytät ja myötäilet, vaikka tekisi mieli tukistaa tai lukita lapsi komeroon xD (No niin, nyt saan perääni lastensuojeluviranomaiset...)

    Kivoja kuvia, kevät tulee! Ei ole Lontoon puistojen voittanutta. Hyde Parkissa kävellessäni mietin aina, miksi en valinnut Lontoota yliopistokaupungikseni. :P Mutta kai se menee aina niin, että ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella. On tämä etelä-rannikkokin kovin kaunis.

    VastaaPoista