Jännitystä ilmassa

Ääääää!!!

Olen jo kaksi päivää kiemurrellut innosta ja odottanut tätä päivää. Leukoja olen kiristellyt ja stressiä olen kasvattanut. Enää muutama (7) tunti ja sitten näen mun siskon! Tällä kertaa välissämme ei ole tietokoneen ruutuja ja suttuisia webkameroita. Pikkupoika on jo ihan kyllästynyt "ylihuomenna mun sisko tulee" "huomenna mun sisko tulee" -kommentteihin. Itselläni on ihan lapsi karkkikaupassa -fiilis. Ja nyt huomasin, ettei tämä kirjoittaminen ainakaan helpota asiaa. Tänä iltana tai viimeistään huomenna kerron lisää tuosta tapaamisesta. Tai on se enemmän kuin tapaaminen, sillä siskoni tulee vierailulle noin viikon ajaksi. Niin ja ei minua stressaa varsinaisesti tuo siskon saapuminen. Enemmänkin se, miten löydän tieni Heathrowlle ja miten löydän sieltä parkkipaikan. Menen siis hakemaan siskoni autolla pikkupojan kanssa.

Jännitystunnelmista arkisempiin asioihin. Nyt pari päivää ovat olleet aika perus kauraa, joten en ole kauheasti tänne kirjoitellut mitään. Näinä parina päivänä olen saanut kuskailla pikkupoikaa tennikseen ja teatteriharjoituksiin. Yleensä pikkupojan näyttelemisharjoitukset ovat vain lauantaisin, mutta eilen sattui olemaan koe kyseisestä harrastuksesta, joten pääsin taas ajelemaan jonnekkin ihan tuntemattomaan paikkaan. Onneksi pikkupoika tietää nuo ajoreitit, joten sen kanssa ei tullut mitään ongelmia. Ja oli mukava päästä kurvailemaan moottoriteille näin vaihteeksi. Tällä viikolla olen myös saanut huomata, että pikkupojalla on pienempi virtsarakko kuin kolibrilla. Näitä au pair -työn parhaita hetkiä..

Muuta kuluneella viikolla tapahtunutta on ollut onnistunut ensimmäinen viikko juoksuohjelman kanssa. Halusin itselleni säännöllisen ohjelman ja pienen etsinnän tuloksena päädyin tähän treeniohjelmaan. Oikeastaan heti alusta pitäen olen odottanut päivää, milloin annan periksi tuon ohjelman kanssa. Vielä sinnitellään! Ja toivottavasti ihan loppuun asti! Onneksi pyysin myös siskoa ottamaan lenkkarit mukaansa.