Annikan kuulumiset

Heippa!

Meeri pyys mua kirjottaan tänne blogiinsa, joten tässä tulee nyt vähän  tarinaa mun matkasta tähän mennessä.
Tulin siis viikoksi asumaan tänne host-perheeseen. Pakko mainita, että lensin ensimmäistä kertaa yksin. Lennot oli Oulu-Arlanda ja Arlanda-Heathrow, elikkä Tukholmassa oli välilasku. Matka sujui yllättävänkin hyvin, oli todella selkeät kyltit ja ihania kauppoja, joten ei aikakaan käynyt pitkäksi.
Tää perhe vaikuttaa tosi mukavalta. Pikkupoika ei oo tosiaa ujostellu yhtään, vaan alusta asti on kyllä tykänny pitää käestä ja halailla ja muutenki roikkua mukana.

Tänään oli Meerin viimenen työpäivä vähään aikaan, koska nyt silläki alkaa neljän päivän pääsiäisloma. Tänään vietiin pikkupoikaa kahesti tennikseen ja sen aikana ehittiin tehä nopea tutustuminen lähellä olevaan ostoskeskukseen. Siellä tajusin, että tää tosiaa on shoppailijoitten paratiisi! Heti tarttui mukaan pari paitaa :D

Liikenteestä sen verran, että tiet täällä on todella kapeita. Aluks meinas vähän hirvittää tuo kyyti, mutta siihen tottui tosia nopeaa. Äkkipysähykset ja kaiken maailman ihmeelliset käännökset ja väistöliikkeet kuuluu näköjään olennaisena osana näitten ajokulttuuriin!

Täällä on jotenki tosi outo tunne, kun tavallaan ei tunnu että ois ulkomailla. Kun yleensä lähetään lomareissulle, nii asutaan hotelleissa ja notkutaan altailla ja muuta sellasta, mutta nyt tavallaan pääs keskelle tätä brittiläistä arkea. Että hauska kokemus tämäkin.

Ainoo juttu mikä nyt harmittaa, on tuo sää. Täällä on kauan ollu yli +20 astetta, mutta tänään lämpötila on ollu alle +10. Pitää toivoo että tässä viikon aikana ehtii se aurinkokin paistella!

Täytyy mainita tuosta englannin kielestä. Mulla on koulussa ollu englannin arvosana aina 9 tai 10, mutten oo koskaan joutunu kunnolla käyttämään sitä. Joten aluksi oli vähän vaikeeta, mutta tuntuu että alan nyt jo ymmärtää paljon paremmin mitä mulle puhutaan. Ja tuo pikkupoika onneks puhuu aika selvästi ja se on tosiaa tiedostanu ettei me Meerin kanssa ymmärretä ihan kaikkea :D

Lopuksi pakko kertoa, että pikkupoika onnistu ihanasti nolaamaan mut sen tennisvalmentajien edessä. Meeri alkoi esittelemään mua niille. Pikkupoika sit innostu kertomaan niille mun lempinimistä.En ymmärtäny ihan kaikkea siitä, mutta se lopetti tarinansa toteamalla että oon syntyny joko lehmänä tai banaanina. Tilanteen jälkeen autossa pikkupoika sanokin, etten tule ikinä unohtamaan sitä hetkeä. Noh, saatiinpa ainakin päivän naurut.