Pääsiäinen

Sunnuntai olikin vähän tapahtumarikkaampi päivä. Heti aamusta aamupalan jälkeen pääsimme suklaamunajahtiin. Sateisen päivän vuoksi jouduimme tekemään jahdin sisätiloissa. Hostvanhemmat olivat piilottaneet koko talon täyteen suklaata, kaikkien muiden vielä nukkuessa. Jahtiin osallistui minun ja Annikan lisäksi myös pikkupoika, vanhempi poika ja perheen tyttö. Osallistujien keski-ikä kieppui siellä 15 tienoilla, mutta silti riemua ei puuhasta puuttunut. Suklaiden kerääminen oli kunnon kilpajuoksua ja aina silloin tällöin kuului riemunkiljahduksia, kun joku löysi muita suuremman suklaapupun. Itselleni kertyi noin 30 erilaista suklaapupua, -tipua,-leppäkerttua ja -munaa. Annikakin pääsi aika lähelle minun tulostani. Suklaajahdin ja pienten suklaamaisteluiden jälkeen siirryimme olohuoneeseen pelaamaan pikkupojan uutta Wiitä ja odottamaan pääsiäislounasta.

Pääsiäislounas oli oikeastaan tavallinen Sunday Lunch, mutta Annikalle ruoka oli uutta. Tällä kertaa sain otettua kuvan tästä ateriasta. Jälkiruoaksi söimme taivaallista suklaakääretorttua, jota oikeastaan ei voi kutsua kääretortuksi, sillä ne ovat yleensä paljon mauttomampia. Toiseksi jälkiruoaksi hostäiti oli tehnyt Christmas puddingin, joka on tyypillinen brittiläinen joulujälkiruoka, mutta hostäidin lapsuudessa sitä oli syöty myös pääsiäisenä. Tuota puddingsia kypsytettiin vesihauteessa kolme tuntia, jonka jälkeen sen annettiin seistä jääkaapissa kolme kuukautta. Vielä ennen syömistä puddings vaati uudet kolmen tunnin vesihaudekypsytykset ja sen jälkeen se kuorrutettiin brandylla, jonka alkoholi lopuksi poltettiin pois. Puddings oli täynnä kirsikoita ja niitä perskuleen rusinoita. Pitkän valmistusajan vuoksi maut olivat sekoittuneet ja lieventuneet, joten kaikkien yllätykseksi myös minä pidin siitä.

Näetkö pienen sinisen liekin vasemmassa reunassa?

Pienen tankkauksen jälkeen lähdimme vielä kiertelemään Annikan kanssa Lontooseen. Ensimmäiseksi menimme King's Crossin asemalle etsimään laituria 9 ¾. Emme tienneet kyseisen laiturin sijaintia, joten pienen etsiskelyn ja parin opastuksen jälkeen löysimme tiemme oikealle asemalle. Törmäsimme Lontoon Olympialaisten tuotekauppaan, josta ostimme molemmat samanlaiset Adidaksen urheilushortsit. Kaupan jälkeen löysimme tiemme vihdoin kuuluisalle Harry Potterin asemalaiturille. Itselleni laituri oli suunnaton pettymys, sillä puolikas kärry ja kyltti olivat laitettu keskelle tavallista tiiliseinää. Seinän yläpuolella kulki myös paljon rumia putkia ja muutenkin koko paikka oli tyystin erilainen, mitä olin kuvitellut. Lisäksi paikka kuhisi ihmisiä, jotka halusivat poseerata kärryjen luona. Tyydyimme siis ottamaan kuvan vain kauempaa ja sen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa.

Menimme katsomaan Tower Bridgea, sillä kumpikaan meistä ei ollut nähnyt sitä aiemmin. Vietimme aikaa Thamesin varrella syöden sipsejä ja juoden teetä. Tower Bridge oli minusta paljon hienompi kuin mitä valokuvat ovat antaneet olettaa. Kellon jatkaessa kulkuaan, piti meidänkin lähteä jälleen matkaan. Tällä kertaa menimme Merimieskirkolle, sillä minun piti käydä ostamassa poronkäristystä. Matkalla kirkolle, joku yritti selvästi murhata meidät, sillä kapealla käytävällä viereemme lennähti järkyttävällä vauhdilla kaksi patteria. Viereisestä pahviseinästä kuului hirvittävä pamaus, mutta onneksi paristot eivät osuneet meihin. Viereisessa kerrostalossa oli muutama ikkuna auki, joten joku oli viskannut nuo paristot sieltä. Noh, lopulta pääsimme suomikauppaan asti ja sain ostettua, mitä halusinkin. Sen jälkeen lähdimme kotiin. Itse kävin vielä juoksemassa tappavan intervalliharjoituksen, jonka jälkeen menimme iltapalalle ja nukkumaan.