Niisk sano Meesma, kun sukkansa kasteli.
Pari päivää sitten ranskalainen Dounia kokosi porukan kasaan Facebookissa ja päätimme mennä käymään Portobellon Marketissa. Aamupäivällä otin metron kohti Notting Hill Gatea ja hyvällä omallatunnolla en ollut ottanut yhtään selvää koko tämänpäiväisestä suunnitelmasta. Päätin kerrankin leikkiä turistia ja vain mennä sinne, minne muutkin, tietämättä enempää reiteistä, aikatauluista tai reissukohteesta. Metrossa ollessani Dounia lähetti viestiä, ettei päässytkään tulemaan. Ilmeisesti oksennustauti oli löytänyt hänen luokseen. Metrossa sain myös puhelun, jonka soittajan numeroa en tunnistanut. Tyttö kertoi tulevansa myöhässä tapaamispaikkaan. Myöhemmin selvisi, että soittaja oli italialainen Raissa, jonka olen nähnyt täällä ollessani ehkä pari kertaa.
Lopulta kuitenkin pääsin Notting Hill Gaten metropysäkille, jonka luona tapasin Jasminin, Petran, Petran siskon Vendan (Vendula) ja Vendan itävaltalaisen kaverin, jonka nimi ei jäänyt mieleeni. Jasminin kanssa olimme ihan pihalla, millaisesta marketista oli kyse. Ajattelimme sen olevan ehdottomasti jonkinlainen sisätiloissa oleva marketti, sillä olimme menossa sinne sateesta huolimatta. Onneksi tämä itävaltalainen tyttö oli käynyt paikassa ennenkin, joten seurasimme vain häntä. Kun olimme kävelleet hirveässä sateenvarjojen massassa ehkä 10-15 minuuttia tajusimme tulleemme vain kojujen täyttämälle kadulle. Eihän kukaan halua kierrellä ulkona olevia kojuja hirveässä sateessa! Tähän mennessä vanhat lämpimät talvikenkäni olivat jo pettäneet minut ja niinpä talsin puoliflunssaisena märillä sukilla vesisateessa. Jasminin kanssa pyysimme muiden pysähtyä yhden kojun suojaan, jotta saisimme vähän selkoa tulevista suunnitelmista. Lopulta päätimme lähteä jonnekkin syömään ja sen jälkeen National History Museumiin.
Kävellessämme takaisin metrolle päin yritimme sopia ruokapaikasta. Lyhyesti totean, että Petra on aikamoinen vastarannan kiiski joka suhteessa, joten lopulta minä ja Jasmin menimme syömään Nandokseen ja muut kolme tyttöä menivät jonnekkin kebabravintolaan. Nandoksessa päätimme Jasminin kanssa ottaa metron kohti Watfordia ja lähteä yksinkertaisesti shoppailemaan. Ilmoitimme tietenkin muille tytöille vaihtuneista suunnitelmistamme. Hyvästelimme muut tytöt metroasemalla ja otimme metron pohjoiseen. Jäimme kuitenkin pois metrosta jo kotikaupungissani ja päätimme vaihtaa suunnitelmia vielä miljoonannen kerran. Vuokrasimme elokuvan ja menimme katsomaan sitä kotiini vilttikerrosten alle. Vuorossa oli Aamiainen Tiffanylla. Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt kyseistä leffaa ja se pääsikin yllättämään meidät molemmat kuin salama puun takaa. Eh eh. Elokuva oli kaikkea muuta kuin olin odottanut. Missä on se hiljainen keimaileva mustavalkoinen tylsä hahmo, johon olin varautunut? Nyt tajuan, miksi tuosta elokuvasta puhutaan. Ihan viihdyttävä se oli, muttei yltänyt top-10 listalleni. Loppujen lopuksi, hyvä elokuva, hyvä seura, lämmin juoma, viltit ja ulkona pysyttelevä sade pelasti muuten hieman epäonnistuneen päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti