Cadburyn suklaatehdas

Ihan ensiksi on pakko mainita, että The Help (suom. Piiat) -elokuva oli aivan järkyttävän hyvä! Katsoin leffan suomalaisilla tekstityksillä, jolloin sain siitä kaiken irti. En malta odottaa, että pääsen lukemaan kyseisen kirjan. Löysinkin sen jo kirjahyllystä ja aika näyttää, onko kirjan englanti liian vaikeaa minulle. Nyt ainakin tiedän juonen, jolloin kirjan lukeminen voi olla hieman helpompaa.

Niin ja sitten siihen pääaiheeseen eli sunnuntaipäivään. Aamulla poimin Emman ja Jasminin metroasemalta ja Petran kotoaan. Sen jälkeen lähdimme ajamaan moottoriteitä pitkin Birminghamin kaupunkiin ja siellä sijaitsevaan Cadburyn suklaatehtaaseen.

Cadbury on Iso-Britannian lempilapsi. Se on Britannian Fazerin Sininen. Parin tunnin ajamisen jälkeen saavuimme tehtaalle ja maksoimme valmiiksi varatut liput ja pääsimme turistikierrokselle. Heti alkuun lipputarkistuksen yhteydessä saimme kaksi suklaapatukkaa kouriimme. Toinen oli vähän Dumlemaista suklaata (muttei yhtä hyvää) ja toinen oli kovaa hunajan makuista rouskuvaa eikä yhtään hyvänmakuista. Toinen siis masuun ja toinen Jasminille.

Aluksi kiertelimme viidakossa, jossa oli kaakaon historiasta kertovia opaskylttejä. Tunnelmaa luotiin kasvein, äänin ja vahanukkein. En tiedä, miten he olivat saaneet tehtyä siitä niin epäkiinnostavan. Viidakon jälkeen tuli useita huoneita, joissa katselimme huonolaatuisia filmejä Cadburyn historiasta. Onneksi suklaapatukat pelastivat tylsimmät hetket. Välillä turistikierroksemme ohitti laitteen, joka pyöritti sulaa sulkaata (valokuvaus oli kielletty laitteiden luona) ja pian saimmekin pienet maistiaiset. Lämmin sula suklaa pyyhki pois kaikki aiemmat tylsät hetket. Saimme myös kokeilla suklaalla kirjoittamista ja näimme, kun ammattilaiset koristelivat suklaakenkiä.

Välillä kävimme ottamassa maksullisen ryhmäkuvan muistoksi koto-Suomeen. Kävellessämme ympäri tehdasta saimme myös kolmannen suklaapatukan sitä suosituinta maitosuklaata, sillä jokin video tai laite ei toiminut. En pistänyt pahitteeksi. Yhdessä kohtaa meitä odotti pieni ajelu Cadburyn ihmemaassa ja toisessa kohtaa saimme mennä kameran eteen, jonka jälkeen kuvamme muokattiin suklaamaiseksi. Turisteilun välillä kävimme kahviossa, jossa söin elämäni pahimman hampurilaisen. Kanahampurilainen oli täysin mauton, vaikka liha oli ihan täyttä kanaa. Niinpä hampurilaisesta meni alas vain kana ja salaatti.

Syömisen jälkeen kävimme tehtaan ulkona ja toisessa rakennuksessa ihmettelemässä tehdasalueen historiaa. Totesimme yhdessä, että koko turistikierros oli täyttä propagandaa. Työläisillä oli niin ja niin hyvät olot ja tehdas oli tehnyt tuota ja tuota hienoa hyväntekeväisyyttä. Mutta jälleen saimme sulaa suklaata, johon saimme valita myös jotain lisäkettä. Itse otin valkosuklaata. Nautinto oli täydellinen. Lopuksi kävimme tehtaanmyymälässä ostamassa halpaa suklaata ja postikortteja. Cadburyn minttusuklaa oli hyvin paljon samanlaista kuin After Eight, mutta jopa hieman parempaa. Sitä pitää saada Suomeen mukaan, kun lähden täältä.

Kaiken tuon suklailun ja ällömakean olon jälkeen oli hyvä ajaa itse Birminghamin keskustaan ihmettelemään vanhoja ja uusia rakennuksia. Pidin tuosta kaupungista hyvin paljon, sillä uudemmatkin rakennukset olivat oikeasti kauniita. Pyörimme muutaman tunnin keskustassa, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan pikkuteitä pitkin kotiin. Vähän aikaa ajeltuamme bongasimme ihanan pienen paikallisen pubin, jossa kävimme syömässä herkullisen päivällisen. Sitten loppumatka moottoriteitä kotiin ja nukkumaan.

Kaikesta sitä saa iloa revittyäkin..