Oxford

Viime yönä molemmat suomisankarit nukkuivat elämänsä parasta unta. Pitkien yöunien jälkeen saimme valita aamupalaleipämme yhdeksästä eri vaihtoehdosta. Taas hostisä oli vetänyt ruokaostokset hieman yli.. Aamupalan jälkeen katsoimme loppuun eilen illalla aloittamamme Hanna -elokuvan. Rentouttava aamu sai arvoisensa päivän Oxfordissa. Tämä Iso-Britannian kuuluisin yliopistokaupunki ei tuottanut pettymyksiä. Noin tunnin ajomatka meni nopeasti katsellessa ihania kumpuisia nurmikenttiä ja niiden välissä vilisevää massiivista moottoritietä.

Oxfordiin menimme hostisän, -äidin ja pikkupojan kanssa. Vanhemmat olivat suunnitelleet ohjelman jo valmiiksi, joten Annikan kanssa tyydyimme vain seuraamaan heitä kuin pässit naruissa. Ensimmäiseksi menimme Oxfordissa kulkevan pienen joen luokse. Meille oli kerrottu, että menemme veneilemään, mutta sen tarkempaa tietoa meillä ei ollut. Iloiseksi yllätykseksemme saimme todeta, että tiedossa oli rauhallinen venematka pitkässä puisessa veneessä, jonka perässä nuori(söpö!)mies ohjaili venettä nelimetrisellä metallitangolla. Noin puoli tuntia kestävän venematkan aikana ehdin palata kuvitelmissani kesäiselle Oulujärvelle.

Veneen ohjaaja kertoi Oxfordin opiskelijoiden hyppivän tuolta sillalta alas veteen. Ilmeisesti sitä yritetään kieltää, sillä monet ovat loukkaantuneet matalan veden vuoksi.

 

Veneilyn jälkeen menimme tutustumaan Christ Church Oxford -alueeseen. Kyseessä oli 1500-luvulla rakennettuja rakennuksia, joiden sisällä on kuvattu Harry Potteria ja jonka ruokasalista kyseisen elokuvan valtava ruokasali on saanut inspiraation. Noita rakennuksia käytetään vieläkin yliopistona, joten sekin ruokasali on tavallisessa käytössä vielä tänäkin päivänä.

Näyttääkö portaat tutuilta?

Rakennustuijotteluiden jälkeen menimme Oxfordin vanhimpaan rakennukseen, joka oli rakennettu jo 1270-luvulla. Nykyään siellä oli ihanan lämmin ja tunnelmallinen pieni kahvila. Siellä herkuttelimme koko loppu parkkiajan. Annikan kanssa söimme elämämme ylivoimaisesti parhaat lämmitetyt juustokalkkunacroissantit. Croissanttien kanssa joimme lämmittävän kaakaot, sillä päivä kylmeni koko ajan aurinkoisen aamun jälkeen. Hostvanhempien esimerkin mukaan tilasimme vielä jälkiruoatkin. Annikalle mahtavan ylisuklaista suklaamoussekakkua ja minulle omenatorttua, joka ikäväkseni sisälsi niitä brittien rakastamia rusinoita. Ei haitannut, sillä hyvällä syyllä sain vierailla Annikan lautasella.

Anteeksi kuvien vähäisyys. Luotin liikaa saavani kuvia myös Annikan kamerasta. Tietenkin hän oli jättänyt tietokonepiuhan Suomeen..