Työleiri ohitse

Tänään oli viimeinen pikkupojan pääsiäislomapäivä. En malta odottaa, että tavallinen arki alkaa taas. Se tarkoittaa minulle ihania rutiineja ja huomattavasti enemmän vapaa-aikaa. Tosin sitä haittaamassa on tärkeän tien remontti keskellä koulureittiä. Niinpä koulureitteihin pitää varata lisää aikaa. Nyt kolmeen viikkoon en ole juurikaan ehtinyt nähdä au pair -kavereitani. Tosin huomenna se asia korjaantuu, sillä lähden tekemään pienen reissun Emman ja Petran kanssa. Matkakohteen paljastan teille huomenna tai ylihuomenna. Sunnuntaita odotan myös innolla, sillä silloinkin tapahtuu jotain kivaa. Tulossa siis hieno viikonloppu!

Tänään oli myös pikkupojan viimeinen päivä krikettileirillä. Nyt neljän päivän ajan hän on käynyt pelaamassa krikettiä aina kaksi tuntia kerrallaan läheisellä koululla. Yleensä tuon ajan olen tehnyt vain kotitöitä, joten työpäivät ovat todella venyneet. Kaiken kaikkiaan pikkupojan loma on ollut minulle aika työläs ja stressaava. Tein eilen myös vähän perjantaihin kuuluvia kotitöitä, kuten pyykkäystä, mutta huonoksi onnekseni (se prkl 13. perjantai) sain aamulla huomata pikkupojalla käyneen pienen vahingon sängyn lakanoiden kanssa. Pikkupojan yökastelu on yleensä joko stressin tai muiden huolien aiheuttamaa. Aamulla sitten kyselin, että vaivaako jokin. Pikkupoika oli huolissaan siitä, kun hänen äitinsä sanoi edellisenä iltana, että minä menen käymään kesällä Suomessa. Awww. Pikkupoika mietti, miten hän pärjää, jos en ole täällä. Yritin vakuutella, että hekin käyvät lomalla ja niin kävi myös edellinen nanny. Eikä sekään piristänyt, että ehdotin lastenvahdiksi pikkupojan omaa rakasta siskoa. Ihana huomata, miten nopeasti lapset kiintyvät läheisiin aikuisiin!

Mutta ei pidä unohtaa, että tietenkin siskoni käyminen piristi juuri pahimman työleirin keskellä. Varsinkin nyt, kun pikkupoika on aivan hullaantunut tuohon Wii-konsoliin, olen ihan ääriämyöten täyttä puhetta Mario Kart -pelistä, kuten viime postauksesta jo taisitte huomata. Onneksi tähän tylsyyden joukkoon mahtuu myös jotain kivaa. Eilen iltapäivällä pikkupojan tennis peruuntui, joten tarkistin nopeasti ruokakaapit ja päätimme sitten leipoa ihanaa omenapiirakkaa.

Kriketin ja joka perjantaisen tae kwon don lisäksi kävimme jälleen pikareissun Oxford Streetillä. Eilen sain tietooni, että pikkupojalla on tänäänkin esiintyminen Lontoossa. Ilmeisesti kyseessä oli jonkin mainoksen casting. Ennen esiintymistä, piti pikkupojan vanhempien ja managerin allekirjoittaa vaitiolovelvollisuuslappu. Myöskään pikkupoika ei saanut hiiskua asiasta mitään. Sain itselleni tietooni vain sen, että kuvaus liittyi jotenkin laamoihin. Älkää minulta kysykö.

Olen alkanut miettiä ensi syksyä, talvea ja kevättä jo todella paljon.  Tällä hetkellä olen harkinnut joidenkin lukioaineiden korottamista syksyllä ja keväällä. Lisäksi olen miettinyt seuraavan kevään asumiskuvioita, työskentely/opiskelusuunnitelmia ja niin edelleen. Aina on mukavaa suunnitella tulevaa, jolloin tylsät päivät kulkevat nopeammin. Milloin taas lopetin päivä kerrallaan -elämisen, jonka opin kantapään kautta lukiossa ja yliopistossa?