Lido ja sisko

Tänään tenniksen jälkeen menimme käymään Lidossa pikkupojan kanssa. Kyseessä on viereisen kaupungin puistoalue, jonka keskellä on pieni järvi. Siellä tapasimme perheen entisen nannyn, hänen siskonsa ja työkaverinsa lapsineen. Parin tunnin aikana ehdimme syöttää leipää joutsenille, leikkiä puistossa ja mennä pienen junan kyytiin.

Puiston jälkeen lähdimme suoraan pikkupojan kanssa kohti Heathrown lentokenttää. Ajoimme melkein koko matkan moottoriteitä pitkin, joiden leveys vaihteli kolmen-viiden kaistan välillä. Itsessään kaistat olivat todella kapeita, mutta itse olin jo vähän tottunut niihin. Matka kesti vain puoli tuntia ja ajomatka oli muutenkin mukava, sekä onneksi säästyimme pahimmilta ruuhkilta.

Ajoa pikkupojan näkökulmasta

Heathrowlla jouduimme odottamaan koneen saapumista noin tunnin, sillä pikkusiskoni kone oli parikymmentä minuuttia myöhässä. Ilmeisesti kentällä ei ollut tilaa laskeutua, sillä he olivat joutuneet liitelemään Lontoon yllä. Tapoimme aikaa juomalla elämäni pahinta kaakaota lentokentän kahviossa.

Siskoni saavuttua läksimme kotiin syömään. Siskoni maistoi elämänsä ensimmäisen kerran mämmiä. Kuinka moni suomalainen tulee Englantiin asti syömään mämmiä? Itse mutustin tyytyväisenä siskoni tuomaa tuoretta ruisleipää. Pienen suklaahetken ja porukoiden kanssa skypettelyiden jälkeen on hyvä mennä nukkumaan. Varsinkin tuo matkalainen on väsynyt. Pitää hetki kyllä totutella, että nyt tuo ihana pikkusisko on oikeasti tuossa. Ja vielä aamullakin, kun herään!