Paluulento peruttu

Eilen oli kiva päivä, vaikkei mitään erikoista tekemistä ollutkaan. Suomeen lähtö on vielä tuoreena mielessä ja päivän onnistuminen olikin sen päätöksen ansiota. Melkein koko päivän juttelin kavereideni kanssa muiden hommien ohessa, sillä toki hekin ovat innoissaan päätöksestäni tulla aiemmin Suomeen. En olisi voinut milloinkaan kuvitella, kuinka paljon he minua kaipaavatkaan. Ja tietenkin sama kaipuu on myös allekirjoittaneella.

Heti aamusta soittelen ebookersille, josta olin ostanut lentoliput Suomen lomaani varten. Toissapäivänä jonotin puhelimessa miltein tunnin, mutta eilen aamulla sain yhteyden asiakaspalveluun miltein saman tien. Ikäväkseni kuulin, etten saa peruutetusta paluulennosta yhtään mitään korvauksia. Lennot olivat tilattu Finnairilta, jolla on kaikista tiukimmat ehdot palautuksia haluaville. Sinne upposi kiitettävät 150 euroa.. Noh, tulipahan vähän sponsoroitua Finnairiakin. Eilen sain myös ensimmäisen synttäripaketin ystävältäni! Synttäreihini on vielä aika pitkä aika, joten toivotaan, ettei kauheaa masentelupäivää iskisi ennen sitä. Silloin nimittäin oikeutan itseni avaamaan tuon paketin, vaikka etuajassa.

Lisäksi eilen suunnittelen jo tulevan kesäni täyteen kaikkea ihanaa tekemistä. Millon kotikylässä, milloin viereisessä kaupungissa, milloin muualla päin Suomea. Isolla porukalla, parin kaverin kanssa, yhden kaverin kanssa ja välillä ihan yksistäänkin. Mutta ennen, kuin lähden Suomeen, on täällä Britanniassa vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Kalenteri mustuu vauhdilla erilaisia tapaamisia ja reissuja suunnitellessa. Vielä olisi monta nähtävyyttä katsomatta ja ajatuksissani olevan listan kohtia ruksimatta.

Pikkupojan koulun jälkeen kävin viemässä hänet kaverinsa luokse sovittuun playdateen eli suomalaisittain kaverille leikkimään. Illalla menin hakemaan poikaa takaisin kotiin ja samalla jäin noin puoleksi tunniksi juttelemaan pikkupojan kaverin vanhempien kanssa. Isä oli alunperin kotoisin Irlannista ja äiti Turkista. Heidän kanssaan oli hirvittävän mukava jutella kouluista, politiikasta ja muutenkin maiden välisistä ja sisäisistä ongelmista ja eroista. On mukava huomata, että englantini on jo sen verran hyvä, että voin aika monipuolisesti käydä keskusteluja vaikeistakin aiheista.

Eilen saimme myös päätökseen Matilda -lastensatukuunnelman koulumatkalla. Taisi olla Muumien jälkeen ensimmäinen satu, jonka kuuntelin myös itse sanasta sanaan. Olenhan sentään katsonut kyseisen elokuvan lukemattomia kertoja. Satu oli taas yksi niistä, joka sai molemmat takapenkinpojat pidättämään henkeä tiukimmissa kohdissa. Eikä tarina loppunut edes silloin, kun saavuimme koulun parkkipaikalle. "Jos mää voisin siirtää tavaroita katseella, niin siirtäisin kyllä koko maapalloa." "No mää kait siirtäisin..."  Seuraavaksi onkin vuorossa kaikille tuttu mies: Posteljooni Pate!

Kiitos vielä Lauralle paketista! :))