Iltapäivällä pääsin hostperheeni kanssa ravintolaan, sillä olihan kyseessä viimeinen viikonloppuni Britanniassa. Hostvanhemmat olivat varanneet pöydän parvekkeelta lähellä olevasta kaupungista Harrow on the Hillsistä. Söimme kolmen ruokalajin illallisen, enkä edes muista, milloin viimeksi olisin syönyt itseni niin täyteen. Alkuruoaksi söin päältä rapeaa ja sisältä sulaa juustoa yhdessä ihmeellisen hillon ja salaatinlehtien kera. Pääruoaksi lammasta punaviinikastikkeessa perunamuusin, herneiden, kukkakaalin ja uusien perunoiden kanssa. Jälkiruoaksi sitruunapiirakkaa kerman kanssa. Ruokajuomana shamppanja ja vesi. Teidän harmikseni rikoin tapojani, enkä täten kuvannut ruokia. Mutta sen sijaan otin kuvia ravintolan terassilta, sillä se oli hyvin ihana paikka. Tunsin olevani Italiassa. Kaiken kaikkiaan ruoka oli hieman mautonta Brittiläiseen tyyliin, hostäiti ja tyttö söivät kaikki ruoat hirveällä vauhdilla, joten itsekkään en voinut nauttia ruoista ihan niin pitkään kuin olisin halunnut, mutta onneksi juttua riitti varsinkin hostisän ja pikkupojan kanssa. Onnistuneen illan jälkeen olin taas hieman surullinen päätöksestäni lähteä takasin Suomeen.
28.5.2012
Ravintolassa hostperheen kanssa
Iltapäivällä pääsin hostperheeni kanssa ravintolaan, sillä olihan kyseessä viimeinen viikonloppuni Britanniassa. Hostvanhemmat olivat varanneet pöydän parvekkeelta lähellä olevasta kaupungista Harrow on the Hillsistä. Söimme kolmen ruokalajin illallisen, enkä edes muista, milloin viimeksi olisin syönyt itseni niin täyteen. Alkuruoaksi söin päältä rapeaa ja sisältä sulaa juustoa yhdessä ihmeellisen hillon ja salaatinlehtien kera. Pääruoaksi lammasta punaviinikastikkeessa perunamuusin, herneiden, kukkakaalin ja uusien perunoiden kanssa. Jälkiruoaksi sitruunapiirakkaa kerman kanssa. Ruokajuomana shamppanja ja vesi. Teidän harmikseni rikoin tapojani, enkä täten kuvannut ruokia. Mutta sen sijaan otin kuvia ravintolan terassilta, sillä se oli hyvin ihana paikka. Tunsin olevani Italiassa. Kaiken kaikkiaan ruoka oli hieman mautonta Brittiläiseen tyyliin, hostäiti ja tyttö söivät kaikki ruoat hirveällä vauhdilla, joten itsekkään en voinut nauttia ruoista ihan niin pitkään kuin olisin halunnut, mutta onneksi juttua riitti varsinkin hostisän ja pikkupojan kanssa. Onnistuneen illan jälkeen olin taas hieman surullinen päätöksestäni lähteä takasin Suomeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti