Musikaali

Eilen illalla olin katsomassa pikkupojan esiintymistä viereisen kaupungin teatterissa. Pikkupoika siis esiintyi pienessä roolissa Gypsy-musikaalissa. Pikkupoika oli suloinen, mutta ehkä hieman väsyneen näköinen. Viime tiistain shown jälkeen hän kertoi minulle, ettei pitänyt esiintymisestä. Niinpä eilisen esityksen katsoimme hostisän kanssa kriittisin katsein. Sisältä huokuvaa innokkuutta ei pojassa näkynyt, mutta tällä kertaa esityksen jälkeen, pikkupoika kertoi tykänneensä siitä.

Kaiken kaikkiaan tämä oli vasta minun toinen kertani teatterissa. Minusta musikaalin juoni oli hieman tylsä ja liikaa itseään toistava, mutta esiintyjien hienot lauluäänet antoivat anteeksi aika paljon. Etenkin naispäänäyttelijän matalahko lauluääni oli mahtava. Näytelmä kesti noin kolme tuntia, jonka aikana ehdin myös kyllästyä hieman. Onneksi tauolla oli hyvin aikaa jutella hostisän kanssa pikkupojan lisäksi jääkiekosta.

Ja tästä aasinsillasta päästäänkin MM-kisoihin. Itse missasin tyystin Suomi-USA jännitysnäytelmän töiden takia, joten odotan innolla viimeisiä pelejä. Ne aionkin katsoa Lontoossa hyvässä seurassa kavereideni kanssa. Vaikka kotona läppäriltäni voisin katsoa pelit Mertarannan selostuksella, taitaa kaverit viedä voiton. Peukut pystyyn Suomelle! Ja olen miltein yhtä iloinen Ruotsin tippumisesta kuin Suomen pääsystä jatkoon. Hah!

Pikkuhiljaa alan tajuamaan, ettei minulla ole enää hirveän montaa päivää täällä. Tasan kahden viikon päästä istun lentokoneessa matkalla kohti Helsinki-Vantaata. Tänään tein hirvittävän ison satsin lihapullia pakkaseen, jotta pikkupojalla riittää syötävää myös sitten, kun olen lähtenyt. Tästä satsista tulikin kuulemma Iso-Britannian parhaita lihapullia! Muutenkin päivät menevät Suomeen paluuta valmistellessa ja miettiessä. Netissä olen värkkäillyt kuvakirjoja ja olen suunnitellut viimeisiä reissuja kavereiden kanssa. Yhtäkkiä tuntuukin, etten ole ollut täällä juuri minkään aikaan.

Ja tämän tekstin lopuksi kiitosta vielä kaikille; 10000 lukukerran raja meni rikki tänä päivänä!